Mutaisena

Pääsin ratsastamaan yli seitsemän vuoden tauon jälkeen. Viimeksi olen siis ollut hepan selässä kaksitoistavuotiaana.

Harmittaa hukata juttuja, joista nauttii niin. Hostmutsi sanoi, että silloin tuli jotain muuta tilalle. Tulihan sitä. Ja nyt löytyi tämä taas. Meillä on monta hevosta ja yksi polvenkorkuinen poni. Sairaalalla on potilaita. Halailen ja harjailen hevostovereitani, se tuntuu kuin olisi turvassa.

Sain kitaran. Soittaminen on sitä, mitä ilo tarkoittaa. Lattialla on lohdullista rämpyttää ja rallatella. Ilman kitaraa on ollut kurjaa. Vauva sabotoi sointuni keskimääräisesti kolmen minuutin kohdilla. 

Takana on kuusi kuukautta ja kaksi päivää kulkemista. Päivät ovat pitkiä ja paahtavia.

Kärpäset lentävät suuhun. Mainitsin kerran, miten olen onnellisin aina vähän mutaisena.

Ai vähän. 

Ehkä polttaa polttaa se, missä on hyvä pitkään.

aada xx