Hymy näyttää aina hyvältä. Ja tuntuu.
Vierailtiin eilen Noosassa, 150km päässä Brisbanesta. Hiekka oli hienointa näkemääni, vesi lämmintä kuin suolaisessa maidossa makaisi.
Matkani alkoi muutamia päiviä vajaa viisi kuukautta sitten. Toisinaan kelpaisi kananmuna-suolakurkku-voi-ruisleipä kotona. Kun ikävä iskee, pari päivää panikoi apua nyt musta on tultava morsian ja lapsia leipasen ainakin seitsemän enkä koskaan enää käy missään vaikka mikä olisi.
Sitten näen kuitenkin kaikenlaista: leijoja, lennättäjiä ja omissa jaloissa kuviolegginssejä. Sitä lähtee möngertämään, myöhästyykin, eksyy, kiipeilee aitojen yli päästäkseen pois ihan liian myöhään ihan liian hiljaiselta rekkaparkkipaikalta.
Ystävä linkitti laulun.
Helpotuksen huokaus. Matkalla saa olla hyvän hetken huoleton, mikä välillä vaivaa.
Pöh, hymy näyttää aina hyvältä. Ja tuntuu.
Niin se saa ollakin.
aada xx
