Mun silmissäni maailma näyttää
sumuiselta ja kauniilta
Jos tulevaisuus haaveeni täyttää
jään lepoon enkä tahdo enää syntyä uudelleen

Neljä Ruusua – Tie ajatuksiin

Meidän Adelaiden viimeisenä päivänä päivittelin uutisia. Täällä Brisbanessa kotimme kulman takana olevassa talossa tapahtui. Mieshenkilö tunkeutui aseen kanssa taloon, jossa piti äitiä ja 13-vuotiasta tytärtä vankina sen seitsemän tuntia. Poliisit päivystivät pihalla ja lopulta pelastivat perheen pesuhuoneen ikkunan kautta. Tunkeilijamies ampui itsensä. Tänään luin lehdestä, että mies oli liikenteessä kostopuuhissa: naisen aviomiehellä, tytön isällä oli ollut suhde asemiehen vaimon kanssa yhdeksän vuoden ajan.

Kaikin puolin kamala esimerkki, joka taitaa saada kotiväen kananlihalle. Älkää pelästykö, rikoksia tapahtuu koko ajan ja kaikkialla. Pienen pieni prosentti päätyy uutisiin. Monista rikoksista ei edes rangaista, ja jos, on se monesti mitätöntä tai mitään korjaavaa. 

Mutta epäoikeudenmukaisuudet saavat toimimaan. 

Enää en heti huokaissut, vaikka harmitti.

Enää en ostanut halpisketjun housuja, koska sen aika on ohi.

Enää en epäröinyt kertoa, että olen hyvä ja hullunkurinen.

En pelännyt pyytää apua.

En jättänyt kertomatta, ketä kaipaan.

Enkä hötkyillyt.

Monesti muutoksiin tarvitsee merkin tai ensi maanantain. Nyt on vielä erityisen erinomainen sauma, koska vuosi vaihtuu. En yleensä usko uudenvuodenlupauksiin, mutta jos se motivoi, mikäs siinä. Pääasia, että pyrkii sinne, minne haluaa päästä. Puolimatkassa pitää keksiä vielä parempia crazyunelmia.

Muu kovin kiva tapa on etsiä tyhjä kippa, jonne raapustaa joka päivä rimpsun, runon tai vain sanasen siitä, mikä sinä päivänä piristi. Vuoden päästä kippaan on kiva kurkistaa, mitä kaikkea pientä tärkeää onkaan kokenut. 

Koska voi tahto nuorallatanssijan nostaa ilmaan.

Tahtokaa, tahtokaa. Se on paras tunne se.

aada xx