Lauantaiaamuna pumppasin fillarin pyörät piukeiksi ja lähdin polkemaan puolapuita pitkin pusikkoon.

En ole varma, mikä olisi oikea nimitys seikkailulleni. Tunnelma oli juuri se, miten aborginaalien kyhäilemät kyltit kertoivat: hyvin australialainen, hikinen, hiukan pöhkökin. Ensimmäisen ylämäen kohdalla karjahdin ilmoille rehellisen perkeleen, jonka jälkeen mutkat suoristuivat vain sulavasti.

Näin muun muassa naurulinnun ja papukaijan. Molemmat olivat isoja ja kauniita.

Loistavin löytö oli luullakseni lintubongailuun tarkoitettu peltihökkeli, jossa vietin tovin jos toisenkin ihan vain ollakseni.

Hötkyily oli hyvä vaihtaa vain hiljaisuuteen.

Illalla oli ihana lähteä ihmisiin. Osuin pysäkille juuri oikeaan aikaan: aurinko laski edessäni. Oikealla oli kirkas paria päivää vajaa täysikuu, vasemmalla taas mitä mahtavin lähestyvä, koko taivasta tärisyttävä salamamyrsky. Saapuvassa sateen tuoksussa tuumiskelin, kastunkohan jos skippaan vielä yhden junan. Skippasin ja kastuin. Ja kikatin.

aada xx