One could not count the moons that shimmer on her roofs,
Or the thousand splendid suns that hide behind her walls.
-Saib-e-Tabrizi
Hengitän niin sadekauden pisaroita.
Ei haittaa, vaikka joskus harmittaisi. Sade on jotenkin lohdullinen, sekä valtavan kaunis.
Täällä ei ole käkeä tai kuikkaa, mutta ne on siellä kotona. Ne on silloinkin, kun palaan takaisin. Odottamassa.
aada xx
Olen kuumeessa. Sellaisessa, että helteessä iho on kananlihalla ja tuulettimen alla hikoaa.
Olin juuri päässyt sängynpohjallani itsesäälin ja katkeransuloisuuden syvimpään kolkkaan, kun oveltani kuului pieni koputus.
Kuusivuotias aussiveljeni kantoi suttuisissa sormissaan särkylääkkeen sängynreunalleni, lähti kääntyäkseen vielä toivottamaan ovelta kauniita unia. Ja sanomaan, että enää täytyy käydä neljästi koululla ennen kesälomaa. Lisäksi lisäsi vielä apeasti, etten taida viedä häntä huomenna kouluun. Ovi sulkeutui ja puolen sekunnin kuluttua aukeni uudelleen. Kuusikesäinen tuli antamaan minulle elämäni märimmän muiskun ja herpaantumattoman halin.Vielä ovelta hän kääntyi kuiskaamaan: ”Älä murehdi, jos olet vielä kipeä aamulla. Äiti voi viedä mut kouluun sitten. Hyvää yötä.”
Näin olo muuttui raskaasta rakastetuksi.
aada xx
