Usein kysyttyjen kysymyksien kuningas: Millaista ruokaa täällä oikein syödään? 

Vastaus: Epäterveellistä.

Raotan hieman jääkaappiamme ruokapokekuvien kera. Aamuisin ensimmäinen tehtäväni on tehdä pojille eväät. Monipuolinen lounas sisältää vaaleaa leipää nutellalla, pienet Tuc-keksipaketit, puolikkaat omenat, pari viinirypälettä sekä mehua.

Aamupalaksi lapset syövät muroja ja päivän ensimmäinen tappelu onkin yleensä, kuinka paljon niihin saa lisätä sokeria. Kun pojat ovat lähteneet kouluun, mä nautin oman aamiaiseni eli puuroa. Muutamana päivänä olen syönyt blackberryjen (mitä ne on suomeksi, karhunvatukoita?) kera, niitä kasvaa täällä tienvarsilla kaikkialla ja olenkin käynyt niitä monesti poimimassa.

Kun pojat tulevat koulusta, mä valmistan (sulatan, lämmitän) heille ruokaa. Normaalisti muksut vetävät kalapuikkoja, pizzaa, perunavohveleita, nakkeja, pekonia…Torstaina he söivät esimerkiksi paistinperunoita ja nugetteja. Yritän aina salaa laittaa edes jotain vitamiinipitoista mukaan, tällä kertaa lohkoin lautasten reunoille omenaa ja yllättäen vain yksi sanoi ”I HATE APPLES!!!!” 

Ei, en mä tota syö. Mulla on lupa ostaa talon piikkiin omat lounassalaattini. Tässä hyväntuulen sekamelskaesimerkki eli salaatinlehtiä, kurkkuja, viinirypäleitä, blackberryjä, mandariini sekä munakasta. Vaihtelen sisältöä mielen mukaan, onpahan mukaan eksynyt muun muassa hunajamelonia, tomaatteja, fetajuustoa, kaikkea herkullista siis. 

Mun perheeni noudattaa hyvin irlantilaista dinner-kulttuuria: syömme joka päivä naapurin maatilan perunoita sekä porkkanoita. Sen lisäksi lautaselle eksyy uppopaistettua kanaa, kinkkua, kaikenlaista liharuokaa. Välillä on kastiketta sekä irlantilaista stuffingia (alhaalla kuva sinisessä kulhossa). Dinner syödään arkisin kuuden-seitsemän aikoihin paitsi perjaintaisin, jolloin syödään milloin sattuu ja aina ranskalaisia ja burgeria. 

Juomana pojat kiskovat mehua pitkin päivää. Mä yritän juoda mahdollisimman paljon vettä, vaikkei se olekaan kovin hyvän makuista. Tee on lemppariani ja sitä onneksi tarjotaan aina ja kaikkialla. Maito on täällä superrasvaista, joten sen juominen ei ole turhan nautinnollista.

Yksi irlantilainen perinneherkku on maailmallakin kuuluisa Clonakiltyn Black pudding. Se on makkaraa, jossa on verta. Käsittääkseni. Maistuu vähän mustamakkaralta paitsi paljon rasvaisemmalta. Todella epäterveellistä, mutta maukasta.

Irlantilaisissa pubeissa ei voi välttyä maistamasta oluita ja kaljoja. Guinness on varmaankin tunnetuin merkki, mutta löytyy täältä myös muun maan brändejä. Me yleensä juodaan kuitenkin Bulmersia, joka on irkkulainen siideri. Se ei ole yhtä makeaa kuin suomalaiset sidukat, joten toimii kivasti illanistujaisten vauhdittajana. Vinkki: nauti VAIN kohtuuden mitoissa. 

Olikohan tässä tiivistettynä tärkeimmät? Saas nähdä kuinka neidin käy, en mä ole koskaan kuullut kenenkään varsinaisesti hoikistuvan au pair-vuoden aikana. Toivotaan kuitenkin, että tulevaisuudessa erotun naapurin lemmikeistä. Niistä, jotka sanoo ammuu.

aada xx