Päivän yhdeksästä kolmeen

Australiassa au pairina työskenteleminen on ihan uusi ulottuvuus. Sen lisäksi, että tuntuu kuin olisi täysin toisessa maailmassa, on työnikin monin tavoin erilaisempaa entisestä. Parissa viikossa mulle on muodostunut aamulenkkirytmi, eli juoksupäivinä herään kuudelta. Täällä on siihen aikaan jo täysin valoisaa ja lämmintä. Kellon soidessa kun vetää verhot sivuun ja katsoo ikkunan takaa näkyviä banaanipuita, lähtee sitä iloisin mielin liikenteeseen. Tunnin lenkki, nopea suihku ja selviydyn töihin enne puoli kahdeksaa. Ensimmäisen kerran todellista työtä mulla on 8.45 viidentoista minuutin ajan, kun viihdytän kuusivuotiasta ennen koulunsa alkua. Opiskelut loppuvat kolmelta, jolloin noudan pojun ja hengaillaan sen pari tuntia, ennen kuin vanhemmat ja nuorempi veli tulee kotiin. Iltaa vietetään yhdessä tai erikseen, miten sitten huvittaakaan. 

Mutta mitä tapahtuukaan päivisin yhdeksästä kolmeen, sitä kutsutaan mulle ennen tuntemattomaksi käsitteeksi, vapaa-ajaksi. Tällöin teen mitä tahansa: otan aurinkoa, luen, käyn pyöräilemässä, vierailen läheisissä rantakylissä, tapaan muita au paireja, ennen kaikkea seikkailen ilman karttaa ja päämäärää. Jotta saisin annettua palasen päivittäisistä kuuden tunnin yksinhihittelyistä, kuljin tänään reittini kamera kädessä.

IMG_4818.JPG

Tässä taidekuva kotipysäkistäni. Tänään suuntasin Brisbanen keskustaan, jonne on matkaa parikymmentä minuuttia junalla. Naurattaa aina aussilaisten paikkojen nimet, ohitan matkallani esimerkiksi Wooloowinin, Bunpergaryn, Caboolturen ja Toombulun. Mitä?

Keskustaan päästyäni lähdin shoppailemaan.

IMG_4819.JPG

Vitsi vitsi, täytyy vaan kulkea rikkaiden lelukauppojen ohi päästäkseni pääkävelykadulle.

Tunnelmaa luodakseni kävin hakemassa himoitsemani jääteen Starbuckista ja kuvittelin olevani trendikäs kaupunkilaismisu. Kuppikuvan alla on otos tuosta miltei koko kävelykadun kokoisesta seinäteoksesta…nojoo, ihan nätti. Taidetta, josta en ymmärrä mitään. Päivän muusikot olivat kuitenkin hirmuisen hauskoja ja ilmakin sopivan viileä. Täällä satoi, salamoi ja ukkosti eilen, onnistuin kuitenkin mysteerisesti polttamaan ihoni ja tänään sainkin painella pitkähihainen neule päälläni estääkseni potentiaalisen melanooman puhkeamisen.

IMG_4821.JPG

IMG_4851.JPG

IMG_4828.JPG

IMG_4850.JPG

IMG_4823.JPG

IMG_4829.JPG

IMG_4824.JPG

Pääkadulta selviydyttäni päätin ylittää joen siltaa pitkin ja jäin hetkeksi sun toiseksi ihastelemaan korkeita rakennuksia ja kaupunkilaismaisemaa.

IMG_4830.JPG

IMG_4831.JPG

IMG_4832.JPG

Sillan toiselta puolelta löytyi kaunis, keväinen puisto. Kyllä, lokakuun loppu ja kevät. Eikä muuten harmita! 

IMG_4834.JPG

IMG_4835.JPG

IMG_4836.JPG

Löysin tieni myös South Bankiin, joka on uniikki, itse tehty hiekkaranta. Joku päivä täytyykin ottaa biksut messiin ja pulahtaa kaikille avoimiin ja ilmaisiin uima-altaisiin. En olekkaan ennen uinut tuijottaen pilvenpiirtäjiä…

IMG_4837.JPG

IMG_4839.JPG

IMG_4840.JPG

Matkani jatkui pidemmälle puistoon. Toivottavasti kuvat kertovat pienen osan kauneudesta.  

IMG_4841.JPG

IMG_4842.JPG

IMG_4843.JPG

IMG_4844.JPG

IMG_4846.JPG

IMG_4845.JPG

Tämän keskiviikon retki huipentui uusiseelantilaiseen frozen yoghurt-jädeen. Kun käy ruokakaupassa, huomaa aina maan teeman. Täällä se on selkeästi treenaaminen, sillä hyllyt ovat täynnä erilaisia lisäravinteita ja dieetti-ruokia. Tätäkin herkkua kioski myi fat freenä, mitä kovasti epäilen. Tärkeintä ei kuitenkaan ollut ravintoaineet vaan se, että mulle tuli hyvä mieli. Korjaan, entistä parempi.

IMG_4849.JPG

aada xx

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *