Se, mihin tartut

Kun ei kykene asettumaan tai tyytymään tarjottuun, täytyy olla notkea ja nokkela.

Siis eihän tätä muuten kestäisi.

Välillä mietin, miksi oi miksi, miksi olen taas uudessa paikassa vailla mitään kokemusta tai tuttuja tapoja. Kun päästää viiriäisemon pakoon, on hiekkadyynillä pukittelevan pollen päällä tai oma vessa paljastuu perhosten päämajaksi, ei auta kuin toimia.

Miten?

Pinnistely, panikointi ja pakeneminen käväisevät mielessä. Illalla lysähtää viimein sänkyyn, joka menee rikki.

Ympärillä on ihmisiä, mutta ei ymmärtävää ystävää. Lava-auton navigaattori ohjaa oikeaan suuntaan, sekin tosin ison tien sijaan hiekkateitä pitkin, eikä lopulta edes tunnista taloamme. 

Kun astuu mukavuusalueelta pois, tajuaa, mihin tai kehen yleensä tarttuu. Kun sitä ei ole saatavilla, on pulassa.

Ja elossa.

aada xx