Suurenmoinen suurkaupunki

Perjantaina heti suurimpien velvollisuuksien jälkeen napattiin au pair-ystäväni Emilyn kanssa kyyti Clonakiltystä Corkiin ja ikuisuuden kestävä linja-auto ihanaan Dubliniin. Myöhään keskustassa löydettiin vielä paikallisbussi, joka vei meidät hikisinä ja naapuripenkkiläisiä kiittäen myös sipsinhajuisina irkkulaistuttumme yliopistokämpille. Siellä saimme majoituksen (lue: nukuin säkkituolissa) sekä tapasin liudan ihania, elämännälkäisiä nuoria, jotka todellakin saivat mut inspiroitumaan opiskeluista ulkomailla. Dublinissa syttyy siis helposti uusia unelmia, varoituksena sinne suuntaaville!

Launantain melko kunnianhimoinen tavoite oli syödä salaa irkkulainen aamupala yliopistolla, tutustua kaupunkiin, shoppailla ja katsoa hurling-finaali (part2. Tässä lajissa ei ole jatkoaikaa, joten ei muuta kuin uusi matsi ja 80000 ihmistä maksamaan uudelleen ökykalliit liput). Koska rahaa ei maltettu laittaa turistibussiin, tuli käveltyä paljon. Se oli kuitenkin enemmän kuin kivaa, sillä sää suosi: aurinko paistoi ja t-paidalla tarkeni. Elämä hymyili.

Seuraavaksi muutama hassu sattumalta napattu otos Dublinin keskustasta. Kaupunki oli todella britti-henkinen aina kaksikerroksia bussia myöden, mikä oli positiivinen yllätys – Lontoo kuuluu ehdottomasti lempikaupunkeihini. Huomatkaa kahdessa viimeisessä kuvassa miljoonasijoitus ja Dublinin maamerkki: korkea tikku. Ei mikään varsinainen Eiffel, mutta siinä se on kuitenkin. Tikku.

Kun päivän shoppailut saatiin päätökseen, käytiin eräässä valtavassa ja sitäkin upeammassa puistossa. Miksei kotona ole tälläsiä?? Puiden lehdistä voi kuitenkin huomata, että syksy se täälläkin on. Mitä kaunein, voin kertoa.

(Riistatöitä Lunalle…)

Seuraavaksi vierailimme Irlannin vanhimmalla yliopistolla, Trinity College Dublinissa. Kouluksi sitä väitettiin, mä bongasin vain turisteja ja näkyipä siellä vietettävän myös joidenkin onnellisten häitä. Melko potentiaalinen unelmakoulu siis.

Dublin on suurkaupunki, joten tietenkin siellä oli kaikki brändit, Starbucksit ja Hard Rock Cafét, kuten myös siltojen suttuiset rakkauden lukot.

Jottei kuitenkaan pääsisi unohtumaan, että Dublin sijaitsee Irlannissa, löytyi sieltä myös maan uniikit ilmiöt: mielettömät katutaideteokset, kirja- ja vinyylikirppikset, täydellisen hulvattomat katusoittajat sekä tietenkin klassiset ja kauniit pubit.

Kaikki tämä ehdittiin tekemään ennen kello viittä ja pelin alkua. Tietysti me tunnustettiin väriä, sekä joukkueemme hävittyä käytiin taas vikkelästi vessaan vaihtamaan pois hopean häpeä.

Illan kruunasivat kutsut illalliselle yliopistolle uusien ystäviemme porukkaan. Yksi taitava herrasmiesopiskelija valmisti elämäni maukkaimman spagetti-bolognesen, jota nautittiin raikkaan salaatin ja kaupan halvimman valkoviinin kera. Illanistujaisten päätteeksi olikin huikean hauskaa napata taxi keskustan cooleimpaan irkkulaisclubiin, jonne oli neljän korttelin jono. Koska aikaa oli rajoitetusti (tai niin luulin, pilkku tuli viideltä) sniikattiin me jonkin onnen ansiosta vip-jonon ohi kuin kaupungin kerma konsanaan. Olihan mulla vielä kirsikkana kakun päällä korotkin jalassa (vaan ei kuvassa!) vielä aamukahdeksalta, kun viimein saatiin päivä päätökseen. 

Ja niin päättyi ensimmäinen matkani fantastisessa Dublinissa. Sunnuntaina maistui uni matkalla takaisin sumuiseen ja sateiseen arkeen. 

aada xx