Tutustumisleikkejä
Tänäänkin parin sadan metrin matka koulusta kotiin kesti sen puoli tuntia, koska tasapainoiltiin viivoja pitkin. Jos huijaa, joutuu aloittamaan alusta. Jos astuu harhaan, kuolee. Selkeitä sääntöjä siis. Mä olen ollut maapallon tällä puolella tasan viikon ja voin ilolla kertoa, että todellisuuteenkin verrattavissa olevat säännöt eivät pelota, koska mulla on niin hyvä olla.
Mun uusi au pair-perheeni, vanhemmat sekä 4- ja 6-vuotiaat pojat ovat ihan huikeita. Easygoing on se juttu.
Mä saan paitsi nauraa, kikattaa, höpöttää ja räkättää niin myös mokata, sutata ja säheltää. Mulla on oikeus omaan tilaan, vapauteen ja tunteisiin – hyviin ja huonoihin. Musta pidetään hirmuisan hyvää huolta huomioiden kaikki ohimennenkin vihjaamani toiveet. Mä tiedän olevani tervetullut milloin tahansa mukaan perheen juttuihin. Mulla on todella ihana ja iso huone sekä palmuja takapihalla. Viralliseen työkuvaani kuuluu leikkiä lasten kanssa muutaman hassun tunnin viitenä päivänä viikossa, siitä mulle maksetaan. Tosiasiassa aikaa tulee vietettyä perheen kanssa lähes koko ajan vain, koska se on kivaa.
Mä olen todella, todella sanoinkuvaamattoman vaikuttunut aussilaisesta luonnosta. Täällä ei ole satanut kunnolla yli kahteen kuukauteen, joten ympäristö on kuivaakin kuivempi. Ja uskokaa, kuiva on kaunista. Aamuaurinko tahtoo herättää jo ennen viittä, mutta se menee piiloon ennen iltaseitsemää. Lämpömittari kuitenkin hipoo silloinkin siellä kolmessakymmenessä – ja täällä on vasta kevät!
Hyvinvointini vaikuttaa välittömästi elämäntapoihin ja olenkin löytänyt itseni aamulenkkeilemästä sekä kerran jopa pyöräilemästä viisitoista kilsaa ihan huvikseni. Alla on satunnaisia otoksia retkiltäni. Älkää pelästykö sameaa vettä: me satutaan asumaan jonkin hmph niemen (kirotut maantieteelliset termit! ei aavistustaakaan) takana, joten valitettavasti Cold Coastin ja Sunshine Coastin valkoiset dyynit ja kristallinkirkas meri jäävät viikonloppureissuille.
Iltapäiväreissuja me ollaan tehty melkein joka päivä. Mä olen päässyt näkemään upeita puistoja, maistamaan palkittuja italialaisia jäätelöitä, shoppailemaan ja vierailemaan paikallisessa maailmanpyörässä Brisbanen keskustassa. Kävin viikonloppuna jo uuden tuttavuuden kanssa pyrähtämässä yöelämässäkin. Parasta kuitenkin on ihan vaan lekotella auringossa (ja viiden minuutin jälkeen siirtyä hikeä valuvana varjoon) hyvää kirjaa lukien. Tiedättehän sen tunteen, kun laittaa silmät kiinni ja hihittelee itsekseen, mihin tie onkaan taas mut vienyt.
Tästäpä tuli pikainen visiitti aurinkoiseen Australiaan. Hyvin menee, mutta menköön.
aada xx
ps ei se luonto mutta ne ELÄIMET. Mä nauran vedet silmissä paikallisia lintuja, ne ovat värikkäitä ja usein uskomattoman hölmön näköisiä. Nähtiinpä me kerran pöllökin. Mä olen nähnyt myös melkoisen meheviä meduusoja rannalla. Paras oli kuitenkin visiitti erääseen kauniisti valaistuun puistoon, jossa oli kaikkea vesiputouksista siltojen kautta bambuihin – kunnes tajusin, ettei me todellakaan oltu siellä yksin. Remsepästi siellä vilisi noita liskoja, josta yhdestä pienimmistä nappasin kuvan. Siellä lenteli myös hedelmäpuissa eläviä valtavia lepakoita. Jotta tilanne olisi mahdollisimman uskottava, säesti meitä niin sirkat, sammakot kuin naurulinnutkin. Googlettakaa kookaburran nauru…mutta älkää ennen nukkumaanmenoa!
