30.8.2013 aada inkeri

Yleisen tason irlantilainen

Ystävät, anteeksi etten koskaan vastaa viesteihinne!! Mä voin vaan päteä, koska olin oikeassa: ei täällä kerkeä turhia datailla. Siispä änkeän kaikkeatähännyt.

Irkkulaistuin vajaa kaksi viikkoa ja muutamia mutta mielettömiä kokemuksia sitten.

Pari sanaa elämästä:

irlantilaiset: täällä tervehditään jokaista vastaantulevaa. Ei siksi, että se on kohteliasta, vaan koska kaikki tuntevat toisensa. Aina, tavataan niin ruokakaupassa, rannalla tai aamuyöllä laittomassa baarissa. Mikä parasta, kaikki tuntee apinan mutta apina ei tunne ketään.

irlantilainen ruoka: salainen resepti: sulata uunissa 200 asteessa 16 minuutin ajan. Syö. Odota. Ota Rela tai Imodium. Vältä vaakoja.

irlantilaiset liikennesäännöt: Luo mielikuva koulu- tai työmatkasi pyörätiestä. Lisää tien reunoille mahdollisimman rehevöitynyt ja suurieleinen viidakko. Sijoita se kaikki labyrinttiin, jossa teitä on paljon ja ristiin ja rastiin ja kehissä ja mutkissa ja kuopissa ja jyrkissä reunoissa. Muista tärkeimmät säännöt eli aja todella kovaa, älä käytä valoja, pysähdy stopissa vain harvoin. Älä unohda ajaa tien väärällä puolella.

irlantilainen päivärytmi: Kiirehdi ja ole myöhässä/maleksi ja ole myöhässä.

irlantilainen aksentti: Maalla on mukavaa, varsinkin kun ei ymmärrä mitä muut sanovat. Edes äidinkieleltään englantia puhuvilla ystävilläni ei ole mitään käsitystä, mitä maajussit yrittävät niin kovasti kertoa. Yes, really, right, oh good ovat yleisimmät reagointitapani näissä kehityskeskusteluissa.

irlantilainen yöelämä: crazybailauksen uusi ulottuvuus. Livemusiikkia ja seuraavan päivän mustelmien maailmanennätys.

Ollakseni mahdollisimman huono bloggaaja, seuraavat kuvat kertovat enemmän kuin pitäisi kertoa:

Elämäni prinssejä ja prinsessoja. Alimmassa otos kauniista päivästä, kun vahdin yhdeksää lasta. Yksin. (Älkääkä kysykö miksi kuvassa on vain seitsemän!)

Lupaamani ensimmäinen viikonloppuni, perjantaista…

…sunnuntaihin. Nytkin kävi näin.

Viikolla onkin onneksi aikaa olla inhimillinen. Näitä kuvia on parituhatta.

Mutta onneksi arki koitti, tänään oli nuorimmaisen ensimmäinen päiväkoti-päivä. Vanhemmat muksut aloittivat koulun eilen, menivät siis ekalle ja kolmannelle luokalle.

Illalla me käytiin syömässä ulkona irlantilaisittain: take away-ruokailu paikassa, jossa oikealla puolellani Atlantin valtameri, vasemmalla järvi ja maailman kauneimmat kukkulat. Kuvat eivät kerro murto-osaa.