5. luento

Luento numero 5 ja aiheena viestinnän johtaminen sekä yhteiskuntavastuu ja etiikka. Ensiksi mainittu ei juuri herätä tunteita suuntaan tai toiseen jälkimmäisen ollessa jopa hieman kiinnostava.

Viestintä kuulostaa ja onkin selkeä kokonaisuus organisaatiossa, ja luentoslaidien alussa asia ilmaistinkiin aika hyvin Paul Watzlawickin lainauksella ”you cannot not communicate”. Toki kun asia viedään abstrakteihin sfääreihin kuten eri viestintäteorioihin, saadaan asiasta vaikeampaa. Nämä teoriat ja näkökulmat ovat kuitenkin hienoista nimistään (mm. diskurssiteoria) huolimatta ihan järkeenkäypiä, kun niistä ajattelee esimerkkejä käytännön työelämään. Viestinnän tasot ovat myös ennestään tuttuja, kahdenkeskiselle viestinnälle tosin on dioihin merkitty drastisesti sofistikoituneempi nimi, dyadinen viestintä. Mutta joo, ei mitään maailmoja mullistavaa uutta tietoa, joskin ihan hyvää mieleenpalauttelua pääsykoeajoilta.

Luentodiapaketti avasi silmät sikäli, että tajusin kuinka laaja käsite organisaatioviestintä todellisuudessa on. Nykymaailmassa tiedon levitessä nopeasti ja hallitsemattomasti kaikki organisaation itsestään antama tieto on helposti kaikkien saatavissa. Kaikki materiaali rekrytointi-ilmoituksista brändiin ja avokonttoreista firman pikkujouluihin on viestintää. Ja koska tieto on helposti saatavilla, myös yrityksen kannalta kyseenalaiset asiat voivat levitä nopeasti, mistä päästäänkin luennon toiseen aihekokonaisuuteen; yhteiskuntavastiiseen ja etiikkaan.

Kestävän johtamisen paketti lähtee liikkeelle osuvalla lainauksella Al Gorelta: ”Economics does not account for the cost of consumption”, ”talous ei ota huomioon kulutuksen ulkoisvaikutuksia”. Kapitalismin ja markkinatalouden peruja oleva kuluttaminen on nykymuodossaan tosiaan ympäristöä kuluttavaa. Kyse on silti arvokysymyksestä. Ja jos ympäristön tila ja ilmastonmuutos huolestuttaa ihmisiä, sen pitäisi näkyä heidän kulutustottumuksissaan ja -käyttäytymisessään vihreiden tuotteiden kysynnän kasvuna ja esimerkiksi uusiutuvista luonnonvaroista saatavan sähkön kulutuksen lisääntymisenä. Toisaalta muuttuuko kulutuskäyttäytyminen ennenkuin on ns. liian myöhäistä?

Toinen mielenkiintoinen näkökulma yritysetiikkaan on eettisellä käyttäytymisellä tienaaminen (esim. kun ostat hampurilaisaterian, istutat pensaan afrikkaan). Onko oikein, että yritykset käyttävät etiikkaa puhtaasti kilpailukyvyn luominseen ja rahan takomiseen? Itse vastaisin, että on, mutta jokaisella on oma oikea vastauksensa.

Etiikalla tienaaminen on läheinen asia CSR:n (corporate social responsibility) kanssa. Nykymaailmassa suurin osa yrityksistä korostaa jollain tavalla omaa ”vihreyttään”, oli se sitten lopulta perusteltua tai ei. Tämä on myös lisännyt yritysten vapaaehtoista raportointia ympäristöasioihin liittyen. Dioissa esimerkiksi oli nostettu öljy-yhtiö BP, joka korostaa vihreyttään huolimatta siitä tosiasiasta, että sen ydinliiketoiminta ei voi koskaan olla ympäristöystävällistä. Kai BP vain haluaa osoittaa tekevänsä epäeettistä toimintaa mahdollisimman eettisellä tavalla. Joka tapauksessa kuluttajat määräävät kulutustottumuksillaan tuotettavat tuotteet, markkinatalous vain tyydyttää nämä tarpeet saaden siitä korvauksen.