Lily

Aamukasa

jopjop

7. luento

7. luento ja globalisaation johtaminen.

”It has been said that arguing against globalisation is like arguing against the laws of gravity”                                                                                               -Kofi Annan, YK:n ex-pääsihteeri

Globalisaation käsitteen tuntevat varmaan kaikki, sillä se on ollut viime vuosikymmenten ja internet-aikakauden muotisanoja. Luentoslaidi määrittelee sen ”prosessiksi, jossa maailma tulee yhdstetymmäksi ja ihmiset ja organisaatiot kietoutuvat tiiviimmin yhteen toistensa kanssa”. Talouspuolelle sovellettuna tämä tarkoittaa kaupankäynnin (maa-, kieli-, kulttuuri-)rajojen rikkoutumista ja yhtä maailmanlaajuista markkinaa. Toki globalisaatio ei ole vielä päätepisteessään, sillä maailmassa on monia kansainvälisen kaupankäynnin esteitä ja rajoituksia (tullit, lainsäädäntö, sopimukset ym.) ja jopa erakko Pohjois-Korea, jota ei juuri muiden maiden hyödykkeet kiinnosta.

Luentoslaideissa on asiaa yrityksen globalisoitumisen hyödyista ja tunnuspiirteistä esimerkein höystettynä. En koe näiden varsinaisesti liittyvän kurssin teemaan, mutta sanamäärän jäädessä muuten alle vaaditun, tuon nämäkin asiat esille. 

Monikansallinen yritys on yritys, joka toimii monessa eri maassa samanaikaisesti. Etuina tässä toimintamallissa on mahdollisesti muiden valtioiden halvemmat tuotantokustannukset, vakaat olot, raaka-aineiden läheinen sijainti jne. Kasvattamalla toimintaansa yritys saa myös käyttöönsä uuden alueen ostajat (ja heidän rahansa) sekä mahdolliset suurtuotannon skaalaedut. Ulkomailta yritys voi myös tavoittaa asiakassegmenttejä, joita ei kotimaassa ole tai jotka ovat kannattamattomia. 

Yritys voi globalisoitua hankkimalla pienen ulkomaisen tytäryhtiön ja aloittamalla näin toimintansa ulkomailla, yksinkertaisesti laajentamalla toimintaansa ulkomaille perustamalla toimipisteen, olemalla osa ns. strategista allianssia tai vaikka fuusioitumalla toisen yrityksen kanssa. Globalisoitumisen merkitys voi olla suurikin tässä nykyisessä rahan hallitsemassa maailmassa. Merkitys voi vaikuttaa aina maiden välisistä suhteista paikallisen luonnon kestävyyteen (esim. suomalaiset metsäyhtiöt ja niiden toiminta Etelä-Amerikan sademetsissä) ja kulttuurin välityksellä jopa ihmisten identiteettiin. Rammsteinkin ilmaisee musiikillisin sulosoinnuin kappaleessaan Amerika sen, miten koko maailma tuntuu olevan amerikkalaistunut sellaisten tuottteiden, kuin Mikki Hiiren ja Coca-Colan seurauksena. Globalisaatio kieltämättä voi myös yhdenmukaistaa kulttuureita ja pahimmillaan hävittää niitä.

Globalisaation huonoiksi puoliksi voidaan laskea myös jännitteet suuryritysten ja paikallisen hallinnon välillä. Siinä missä hallituksen intresseissä on parantaa kansallisen talouden kilpailukykyä ja kerätä verotuloja, suuryhtiö hakee laajentumisestaan (jopa rajoittamatonta) oikeutta paikallisiin resursseihin ja veronmaksun minimoimista osakkeenomistajien hyödyn maksimoimiseksi. 

Tietenkin globalisaatiota vastustetaan myös länsimaissa sen ympäristöhaittojen ja heikkojen työolojen vuoksi. Monet poliitikot ja järjestöt käytttävät mediaa valistaessaan ihmisiä globalisaation haitoista ja aktivistit ovat tehneet korkean profiilin ja medianäkyvyyden mielenilmauksia ja jopa sabotaasia kv. suuryritysten tuotantopaikkoihin ihmisten silmien avaamiseksi. Kirjailija Naomi Klein on jopa lanseerannut kirjan No Logo, joka kritisoi taloudellista globalisaatiota mm. yllämainituista syistä.

 

Avainsanat:
Muoti Lasten tyyli Raha Trendit
jopjop

5. luento

Luento numero 5 ja aiheena viestinnän johtaminen sekä yhteiskuntavastuu ja etiikka. Ensiksi mainittu ei juuri herätä tunteita suuntaan tai toiseen jälkimmäisen ollessa jopa hieman kiinnostava.

Viestintä kuulostaa ja onkin selkeä kokonaisuus organisaatiossa, ja luentoslaidien alussa asia ilmaistinkiin aika hyvin Paul Watzlawickin lainauksella ”you cannot not communicate”. Toki kun asia viedään abstrakteihin sfääreihin kuten eri viestintäteorioihin, saadaan asiasta vaikeampaa. Nämä teoriat ja näkökulmat ovat kuitenkin hienoista nimistään (mm. diskurssiteoria) huolimatta ihan järkeenkäypiä, kun niistä ajattelee esimerkkejä käytännön työelämään. Viestinnän tasot ovat myös ennestään tuttuja, kahdenkeskiselle viestinnälle tosin on dioihin merkitty drastisesti sofistikoituneempi nimi, dyadinen viestintä. Mutta joo, ei mitään maailmoja mullistavaa uutta tietoa, joskin ihan hyvää mieleenpalauttelua pääsykoeajoilta.

Luentodiapaketti avasi silmät sikäli, että tajusin kuinka laaja käsite organisaatioviestintä todellisuudessa on. Nykymaailmassa tiedon levitessä nopeasti ja hallitsemattomasti kaikki organisaation itsestään antama tieto on helposti kaikkien saatavissa. Kaikki materiaali rekrytointi-ilmoituksista brändiin ja avokonttoreista firman pikkujouluihin on viestintää. Ja koska tieto on helposti saatavilla, myös yrityksen kannalta kyseenalaiset asiat voivat levitä nopeasti, mistä päästäänkin luennon toiseen aihekokonaisuuteen; yhteiskuntavastiiseen ja etiikkaan.

Kestävän johtamisen paketti lähtee liikkeelle osuvalla lainauksella Al Gorelta: ”Economics does not account for the cost of consumption”, ”talous ei ota huomioon kulutuksen ulkoisvaikutuksia”. Kapitalismin ja markkinatalouden peruja oleva kuluttaminen on nykymuodossaan tosiaan ympäristöä kuluttavaa. Kyse on silti arvokysymyksestä. Ja jos ympäristön tila ja ilmastonmuutos huolestuttaa ihmisiä, sen pitäisi näkyä heidän kulutustottumuksissaan ja -käyttäytymisessään vihreiden tuotteiden kysynnän kasvuna ja esimerkiksi uusiutuvista luonnonvaroista saatavan sähkön kulutuksen lisääntymisenä. Toisaalta muuttuuko kulutuskäyttäytyminen ennenkuin on ns. liian myöhäistä?

Toinen mielenkiintoinen näkökulma yritysetiikkaan on eettisellä käyttäytymisellä tienaaminen (esim. kun ostat hampurilaisaterian, istutat pensaan afrikkaan). Onko oikein, että yritykset käyttävät etiikkaa puhtaasti kilpailukyvyn luominseen ja rahan takomiseen? Itse vastaisin, että on, mutta jokaisella on oma oikea vastauksensa.

Etiikalla tienaaminen on läheinen asia CSR:n (corporate social responsibility) kanssa. Nykymaailmassa suurin osa yrityksistä korostaa jollain tavalla omaa ”vihreyttään”, oli se sitten lopulta perusteltua tai ei. Tämä on myös lisännyt yritysten vapaaehtoista raportointia ympäristöasioihin liittyen. Dioissa esimerkiksi oli nostettu öljy-yhtiö BP, joka korostaa vihreyttään huolimatta siitä tosiasiasta, että sen ydinliiketoiminta ei voi koskaan olla ympäristöystävällistä. Kai BP vain haluaa osoittaa tekevänsä epäeettistä toimintaa mahdollisimman eettisellä tavalla. Joka tapauksessa kuluttajat määräävät kulutustottumuksillaan tuotettavat tuotteet, markkinatalous vain tyydyttää nämä tarpeet saaden siitä korvauksen. 

 

 

Avainsanat:
Kulttuuri Suosittelen Ajattelin tänään Syvällistä