Viimein uskalsin täältä tavoitekaapista pois! 
 
Lupasin ensimmäisessä postauksessa kertoa vähän tavoitteistani, nyt olisi siis niiden aika…
 
Olen koko elämäni ollut ylipainoinen, aikoinaan kun harrastin urheilua olin sitä vähemmän. Mutta vuosien  aikana paino on vain noussut ja noussut. Asia joka on vaivannut useasti, niin itsetunto kuin terveysongelmilla. Sen lisäksi lopettaessani liikunnan nuoruudessa jalassani oleva rakenne vika alkoi oireilla. Tästähän sitten päästiin kierteiseen, jolloin liikkua ei uskaltanut ja elämän tavat olivat mitä olivat. 
Siinä vaiheessa kun unelmat jääkiekon parissa hautautuivat tilalle tuli uusi unelma:  Unelma siitä, että voisin joku päivä olla kilpaurheilija. Ei korkealla, ei enää näin vanhana. Mutta urheilusta nauttien, kilpailuja jännittäen ja mikä tärkeintä: itsensä voittaen. Siitähän tämä sitten lähti!
 

 
Vaikka kuinka tavoite oli kilpaurheilussa, muistuttelin itseäni kerran, toiste ja monesti senkin jälkeen että pienet askeleet ovat nyt niitä tärkeimpiä. Maltti on valttia ja hiljaa hyvä tulee! Tämän takia asetin itselleni pieniä sekä isoja tavoitteita matkalle.
Ensimmäisenä tavoitteenani on nauttia liikkumisesta. Etsiä niin pitkää, että löytää sen lajin mikä tuo itselle hyvän fiiliksen ja minkä pariin pääsemistä odottaa. 
Vaikka yksi tavoite on heti ensimmäisenä listalla niin muita tavoitteita ei voi järjestykseen laittaa. Ne tulevat matkan aikana, juuri niissä kohdissa kun niiden hetki on.
 
Terve peilikuva. Tällä hetkellä peilistä ei katso terve ja hyvinvoiva ihminen. Jossain vaiheessa matkaa sen hymyn alla on kaikki fyysisesti hyvin.
 
Mahdollisuus juosta. Olen vuosia kärsinyt jalka ongelmista ja lääkärit ovat useaan otteeseen kieltänyt juoksemisen. Jonain aamuna laitan lenkkarit jalkaan, kuulokkeet korviin ja lähden aamuauringon valaisemalle kadulle juoksulenkille. Ilman kipua ja ilman pahaa mieltä.
 
Irti sokerikoukusta. Pahin vihollinen ja yksi isoimmista huolen aiheista! Liikunnan lisäksi myös ruokatottumuksissa on edessä muutos, jossa isoin asia on saada sokerin syönti fiksuksi. Takaisin lapsuuden karkkipäiviin siis!
 
Kokonaisvaltainen jaksaminen. Aamuisin on mukavampi herätä, iltaisin pääsee aiemmin nukkumaan. Päivissä on energiaa ja liikunta tuo fiilistä.
 
Huh, enpä olisi koskaan uskonut näin rehellistä ja avointa tekstiä kirjottavani. Rikkoutui moni periaate tässä postauksessa.
 
Kesäterkuin,
Hanna