Väsymys painaa päälle. Kuin illan mukana leviävä pimeä huntu painautuu taivaan ylle.

Koko mieli on musta. 

Väsymys vetää minut mukanaan kohti pimeyttä. Ensin mielen ja pian se valtaa koko kehon. 

En jaksa enää muuta kuin maata ja taistella väsymystä vastaan. Yritän pitää silmäni auki mutta olen niin kamalan väsynyt. 

Kuoleman väsynyt. Nyt ymmärrän miksi niin sanotaan. 

Olen niin poikki. Haluaisi vain luovuttaa. 

Antaa periksi ja jäädä aloilleni makaamaan. 

Viisi kuukautta. En tiedä jaksanko niin kauaa. 

Se alkaa taas. 

Se näkyy vasta nyt horisontissa. Hitaasti etenevät vaahtopäät muistuttavat mukanaan tulevasta hyökyaallosta.

Se on tulossa.

Pikku hiljaa hyökyaalto vyöryy ylitseni ja peittää kaiken alleen.

Tumma, kylmä vesimassa painuu ylitseni ja painaa minut maihin.

Vielä viisi kuukautta ennen kuin vapaudun.

Vielä viisi kuukautta valoon.

Mutta tiedän valon odottavan minua. Se odottaa minua vuosi toisensa jälkeen ja tiedän olevani pian taas vapaa.

Kuin pitkän synkän yön jälkeen aamunvalo sarastaa horisontissa, tiedän vapautuvani pian.