Kuoleman väsynyt

Väsymys painaa päälle. Kuin illan mukana leviävä pimeä huntu painautuu taivaan ylle.

Koko mieli on musta. 

Väsymys vetää minut mukanaan kohti pimeyttä. Ensin mielen ja pian se valtaa koko kehon. 

En jaksa enää muuta kuin maata ja taistella väsymystä vastaan. Yritän pitää silmäni auki mutta olen niin kamalan väsynyt. 

 

Kuoleman väsynyt. Nyt ymmärrän miksi niin sanotaan. 

Olen niin poikki. Haluaisi vain luovuttaa. 

Antaa periksi ja jäädä aloilleni makaamaan. 

 

 

 

Viisi kuukautta. En tiedä jaksanko niin kauaa. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *