Ladataan...
Aamupuurolla

Pukeuduin kaupasta ostettuihin valmisvaatteisiin ensimmäistä kertaa vasta teini-iän kynnyksellä. Muistan edelleen sen euforisen päivän, kun äiti osti minulle kaupasta farkut. Olin tuolloin ehkä 11-vuotias ja joka ikisellä luokkakaverilla oli jo farkut, mutta itse kuljin aina äidin tekemissä vaatteissa. Alakouluikäisenä innostuin tekemään myös itse omia vaatteitani ja huristelemaan äidin saumurilla. 

Muutin lukion jälkeen pois kotoa jatko-opiskelemaan ja ensimmäistä kertaa minusta tuntui siltä, että sain päättää täysin itsenäisesti omista vaatevalinnoistani. Se tuntui vapauttavalta. Tässä vaiheessa vaatteiden ompelu oli jäänyt jo pois kuvioista. Oli helpompaa kävellä suoraan Vero Modaan ja ostaa "jotakin kivaa" päällepantavaa, joka todennäköisesti lensi kirpputoripöytään seuraavana vuonna. Joka ikinen kerta vaatetta ostaessa mietin, mitäköhän äiti tästä vaatteesta kommentoisi. Todennäköisesti se oli, että "no, tuonhan olisi voinut tehdä itsekin!" Jollakin tapaa häpesin ostaa valmiita vaatteita, joista puuttui tietynlainen vaatteen arvostus ja oma kädenjälki. Meni pitkään, ennen kuin äidin ääni takaraivossa alkoi hiljentyä vaateostoksia tehdessä. (:'D)

Vuonna 2013 muutin toiselle paikkakunnalle uuden opiskelupaikan perässä. Tiukan opiskeljabudjetin vuoksi aloin priorisoida mieluummin porkkanoihin kuin bilepaitoihin. Minusta alkoi tulla todella nirso vaatteiden suhteen. Joka ikinen käytetty euro, oli pois vessapaperista ja kaurahiutaleista. Ymmärsin, että shoppailin usein vain haluun, enkä tarpeeseen. Olin kadottanut lapsuudessa opitun arvostuksen vaattekappaleita kohtaan. Ihmisten arvostus vaatteita kohtaan on ylipäätän kadonnut; kaikista maailman vaatteista 73 prosenttia päätyy kaatopaikalle tai poltettavaksi sen sijaan, että niiden materiaali käytettäisiin uudelleen.

Luulin ennen olevani hyvä ihminen, kun varasin kirpputoripöydän vähintään kerran vuodessa ja kärräsin myyntiin kelpaamattomat rätit UFFin kierrätyslaatikkoon. Kierrättäminen ei ole kuitenkaan ratkaisu ongelmaan: kirpparilla sata muuta ihmistä myy samanlaisia nyppääntyneitä vaatekappaleita, jotka eivät kelpaa enää kenellekään. Tai jos kelpaavat, ne kestävät uudella käyttäjällä vain muutaman kerran, kunnes vaate joutaa enää vain polttouuniin. Hyväntekeväisyyteenkään lahjoitetut vaatesäkit eivät ole välttämättä sen parempi vaihtoehto. Lahjoitetuista vaatteista noin 70 prosenttia päätyy Afrikan maihin myytäväksi, mikä ei olekaan niin hyvä juttu, koska myyntivoitot eivät päädy kehitysmaiden omiin kukkaroihin. Lisäksi vaatesäkkien vastaanottaminen estää maan oman käsityötuotannon kehittymistä. 

Valmistuin koulusta kesällä 2017 ja sain työpaikan, missä olen edelleen. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että mitä "vanhemmaksi" tulen, sitä enemmän alan muistuttamaan äitiä ja alan palata takaisin juurilleni. Se tuntuu pirun hyvältä. Olen alkanut ymmärtämään äidin sanomisia siitä, miksi itse tehtyyn vaatteeseen syntyy ihan erilainen suhde kuin valmisvaatteeseen: "kun vaatteen on tehnyt itse, siitä ei raaski luopua, ja siitä haluaa pitää hyvää huolta."

Siksi olen päättänyt, että seuraavaan vuoteen en osta uusia vaatteita kaupasta, vaan tarpeen tullen ompelen vaatteen itse. Koen, että itse ommeltu vaate on ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin teollisesti tuotettu massavaate, vaikka toki kangasmateriaalien ostaminenkin kuormittaa jonkin verran ympäristöä. Pyrin käyttämään kuitenkin kierrätysmateriaaleja ja tarkasti harkittuja kankaita. 

Haaste alkaa tänään 14.11.2018 ja loppuu 14.11.2019. Vuoden aikana en saa ostaa mitään valmisvaatteita kaupasta, mukaan lukien urheiluvaatteet, alushousut, asusteet ja kengät. Vuoden aikana sallin kaupasta kuitenkin sukkien ja sukkahousujen oston tarpeen vaatiessa. Lisäksi sallittakoon kaksi poikkeusta: villakangastakki (entinen on ostettu ysiluokalla ja jumittuu nykyään hartioihin) ja uudet kesätennarit, jos nykyiset converset leviää lopullisesti. 

Vihdoinkin minusta tuntuu siltä, että olen menossa sinne, minne minun kuuluukin. Takaisin kotiin, äidin saumurin luo. ❤

Kuva: puhelinräpsy viime kesältä, jolloin ompelin kuvassa näkyvän "Inari Tee Dress" -mekon. Tykkään tästä kuvasta erityisen paljon, koska lempivärini on tummanvihreä ja oon kuvassa jotenkin tosi oma, luonnollinen itseni, vaikka mun on ollut aina vaikea hyväksyä sitä, että oon kesäisinkin niin kalkkilaivan kapteeni! :D  

Ladataan...
Aamupuurolla

Kertoilin edellisessä postauksessa kuinka kasvisruokavalioon siirtyminen ei ole sujunut täysin ongelmitta. Projektin aikana seuranani ovat olleet vahvasti läsnä turvotus, pierut ja vatsan kivistys. Olen kuitenkin kehitellyt sellaisia ruokia, jotka eivät kiristä mahaa syömisen jälkeen. Tässä helpossa kikhernepadassa käytin mahdollisimman yksinkertaisia ainesosia, niin ettei masu ala oikuttelemaan. 

Helppo ja nopea kikhernepata

4 pientä porkkanaa
1 pieni kesäkurpitsa
3 purkkia kikherneitä
1/2 dl kurpitsan siemeniä 
1 tl jauhettu korianteri
1 tl garam masala
1 tl smoked paprika
1 tl juustokumina
(1/2 tl tabascoa) 
(1 rkl worcesterkastiketta)
2 dl kookosmaitoa
(+ kylkeen riisinuudelia) 

Suikaloi porkkana kuorimaveitsellä pataan ja lisää sinne myös viipaloitu kesäkurpitsa. Pyörittele, kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Lisää kikherneet, siemenet ja mausteet. Sekoittele hetki. Lisää lopuksi kookosmaito. Syö sellaisenaan, tai keittele riisinuudelia kaveriksi. (Kurpitsansiemeninä käytin spagettikurpitsasta talteen otettuja siemeniä, joita paahdoin pannulla. Aivan yhtä hyvin voi käyttää niitä valmiita, tummempia siemeniä.)

Täytyykin alkaa keksimään muita tällaisia nopeita reseptejä. Otan vastaan myös ehdotuksia! 

Ladataan...
Aamupuurolla

Kerroin kolme viikkoa sitten päätöksestäni alkaa korvaamaan kanafileet useammin kasviproteiineilla. Käytännössä tämä tarkoitti kohdallani siirtymistä kasvisruokavalioon, koska punaista lihaa tai maitotuotteita söin jo ennestään harvoin. Miten on nyt kolmen viikon aikana mennyt? 

Ei ihan niinku strömsössä. Jo ensimmäisen viikon aikana tein nimittäin sellaisen havainnon, että mun maha irtisanoo itsensä siinä vaiheessa, kun olen syönyt kolme päivää putkeen pelkkää vegeruokaa. Näiden kolmen päivän jälkeen mahaa turvottaa, kivistää ja vatsan alueella on todella epämukava ja polttava olo. Ajattelin turvotuksen laskevan aina yön aikana, mutta aamulla maha oli edelleen kuin potkupallo eikä olo tuntunut yhtään mukavammalta, varsinkaan siinä vaiheessa aamua kun koitin sulloa housun nappia kiinni! 

Vatsaongelmat eivät oikeastaan yllättäneet minua, koska minulla on ollut vastaavanlaisia haasteita jo aiemmin kasvisruokailemisen suhteen. Kuitenkin ajattelin, että ehkä tällä kertaa vatsavaivoja ei ilmene, jos jatkan papujen syömistä vain tarpeeksi suurella tahdonvoimalla. 

Veikkaisin tällä olevan jotain yhteyttä ärtyvän suolen oireyhtymään, josta käytetään myös englanninkielistä lyhennettä IBS (Irritable Bowel Syndrome). Ihmistä, jolla on ärtyvä suoli, kannustetaan noudattamaan FODMAP-ruokavaliota, jossa rajoitetaan ns. FODMAP-hiilihydraattien, eli taviskielellä kaasua aiheuttavien hiilihydraattien määrää lautasella. Tällaisia paksusuolessa fermentoituvia hiilihydraatteja ovat esimerkiksi pavut, linssit, kaalit ja sipuli. Arviolta ainakin kymmenes suomalaisista kärsii näiden ruoka-aineiden tuomasta turvotuksesta, pieruista ja vatsan kivistyksestä, minä mukaan lukien. 

Tällä hetkellä olen päätynyt seuraavanlaisen ratkaisun: syön päivän toisella lämpimällä aterialla kasvisannoksen, ja toisella kana/kala-annoksen. Olen kokenut tämän toimivaksi, koska näin vatsa ei ehdi ärsyyntyä liikaa. Muita huomioita viimeisten viikkojen aikana olen tehnyt myös seuraavista asioista: 

  1. Iso annoskoko. Opin vihdoinkin löytämään riittävän ison annoskoon, jotta olo tulee kylläiseksi kasvispöperön jälkeen. Jiihaa! Tämä on ollut yksi ikuisuusongelma. Tajusin myös, että annoksissa tulee olla riittävästi rasvaa, että vatsa täyttyy. 
  2. Mitä enemmän erilaisia papuja ja kasviprotskuja annos sisältää, sen kivuliaampi vatsa. Tämä taisi olla juuri ensimmäisen viikon virhe, kun tein ruokaa, jossa oli kidneypapuja, kikherneitä, herkkusieniä ja näiden sekaan vielä sipulia. Autssss.
  3. Maku. Ei mitään valittamista! Olen aina tykännyt kasvisruoan mausta. Uusia lemppariruokia on syntynyt, esimerkiksi kuvassa näkyvät härkäpapufalafelit ja tahinidippi. 
  4. Seuraava tavoite: totuttaa maha yhteen kasvisruokapäivään viikossa eli niin, että söisin päivän molemmilla lämpimillä aterioilla kasvisruokaa. Täytyy myös tunnustella, miten vatsa reagoi erilaisiin kasviproteiinin lähteisiin. Tällä hetkellä kikherne- ja kidneypavut, sekä soija tuntuvat hyviltä. 

Kasvisruokailijat, miten teidän masut kestää papuja, kaaleja, soijaa ja linssejä jatkuvalla tykityksellä?

Olen kade. 

Ladataan...
Aamupuurolla

Vasta tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen tajusin, että olen toteuttanut huomamaattani jo vuosia toimintatapoja, jotka ovatkin olleet ympäristön kannalta varsin positiivisia! Eniten tähän on vaikuttanut se, että olen pitkään ollut kiinnostunut terveydestä, kemikaalikuorman vähentämisestä ja olen kulutustottumuksiltani peruspihi ihminen, kiitos taakse jääneiden opiskeluvuosien ja rahakriiseilyjen.

Haluaisin myös kertoa tähän väliin, että tällä hetkellä asumme kerrostalossa, jonka sähkö- ja lämmitysasioihin meillä ei ole vaikutusvaltaa. Siksi olen keskittynyt pienempiin arjen valintoihin, joiden myötä on ollut helppo lähteä viemään tätä "elämäntaparemonttia" eteenpäin. 
 

Olen jakanut tämän tilannekatsauksen kolmeen eri osioon. Ensimmäisessä listassa kerron jo vuosia toteuttamiani tapoja, joita toteutin lähinnä säästösyistä tiedostamatta sen enempää, että ne olivatkin ympäristöystävällisiä. Toinen listaus kattaa aikavälin huhtikuusta tähän hetkeen, jolloin päätin tietoisesti muokkaamaan elämääni edes hitusen kestävämpään suuntaan. Kolmannessa, eli viimeisessä listassa kerron millaisia tavoitteita minulla on seuraavaksi.

(PS. Tästä postauksesta tuli piiitkä!)

LISTA 1: Tuttuja tapoja viime vuosien ajan: 

1. Käytän luonnonkosmetiikkaa ja olen lopettanut turhien tuotteiden käyttämisen. 
Luonnonkosmetiikan valmistamisessa minimoidaan ympäristöön kohdistuvat haitat. Lisäksi luonnonkosmetikaassa ei käytetä muovia, toisin kuin esimerkiksi synteettisesti valmistettuun huulipunaan saatetaan käyttää muovia tuomaan kiiltoa ja paksuutta.

2. Olen pihipirkko ja maailman huonoin shoppailija. 
Kaikkien tavaroiden valmistaminen ja tuottaminen kuluttaa luonnonvaroja. Mitä vähemmän ostaa kaupasta tavaraa, sitä vähemmän luontokin kuluu. Ekologisesti paras vaihtoehto on siis olla ostamatta yhtään mitään. Ylipäätään ahdistun, jos kotona on liikaa tavaraa.

3. Ostan mieluummin palveluja kuin materiaa. 
Mieluummin menen vaikka hierontaan, kuin shoppailemaan. Suosin myös lahjoissa mieluummin palveluja/elämyksiä/kokemuksia kuin materiaa. 

4. Pyrin ostamaan tavaroita ja vaatteita käytettynä. 
”Tämä maailma ei tarvitse enää yhtään uutta tavaraa” -lause on jäänyt kummittelemaan mieleeni Riittää jo -nimisestä kirjasta. Arviolta noin 90 % vaatteistani on ostettu käytettynä. Myös kameran, läppärin ja huonekaluja olen ostanut käytettynä. Tavaroiden ostaminen uutena on minusta ylipäätään todella ahdistavaa, kun samoja tavaroita on tuotettu maailmaan jo ennestään.

5. Syynään vaatteiden materiaalilappuja.
Yleisenä nyrkkisääntönä olen pitänyt sitä, että vaate sisältäisi enemmän luonnonmateriaaleja kuin synteettisiä materiaaleja. Akryylia sisältäviä vaatteita vältän kuin ruttoa ja polyesteri tulee toisena. Ne nyppääntyvät nopeasti käytössä ja johtavat vain uusien vaatteiden ostamiseen. 

6. Pesen vaatteita harvoin.
Usein pesen vain urheilu- ja alusvaatteita. Arkivaatteita en juurikan pese, koska ne eivät likaannu, hikeenny tai haise muutenkaan paskalta. Vaatteiden peseminen kuluttaa vettä. Lisäksi keinokuituisista vaatteista irtoaa pesun yhteydessä mikromuovia, jotka voivat ajautua viemäriverkoston kautta vesistöihin.

7. Tavaroiden lainaus (äidiltä).
Olen lainannut äidiltä ainakin juhlakenkiä, vaatteita, käsityötarvikkeita, siivousvälineitä, kirjoja, lehtiä, matkalaukkuja. Aina ei tarvitse ostaa itse sellaista, mitä harvemmin tarvitsee.

8. Kannan omaa vesipulloa joka paikkaan.
Miksi ihmeessä maksaisin kaupan vedestä, jota saa myös "ilmaiseksi" omasta hanasta? Limppareista ja hiilihapollisista vesistä en ole tykännyt koskaan. (Btw, kahvia tai teetäkään en ole oppinut juomaan koskaan.) 

9. Vältän ruokahävikin syntymistä. 
Kun ruokaa heitetään roskiin, menevät kaikki sen tekemiseen käytetyt resurssit hukkaan. Olen kertonut aiemmin, miten meillä vältetään hävikkiä. 

10. Ostan sesonkiruokaa.
Halpaa ja hyvää! Luonnollisen kasvukauden aikana tuotettu ruoka on ekologista, koska sen valmistamiseen tarvitaan vähemmän esimerkiksi lämmitysenergiaa ja lannoitteita, kuin sesongin ulkopuolella.

11. Käytän kasvimaitoja ja syön harvoin punaista lihaa. 
Nämä toteutin aikoinaan lähinnä terveyssyistä. 

12. Ostan harvoin "valmiita" ruokatuotteita. 
Esimerkiksi leipiä, jugurtteja, einesruokaa ja makeisia. Tällöin vältyn myös pakkausmateriaalien tuhlaamiselta. Keittiö on kiva paikka, joten teen mielelläni esimerkiksi leipää omin käsin. 

13. Pyörä on paras menopeli.
Tämän mainitseminen tuntuu jotenkin "turhalta", koska asumme tällä hetkellä kaupungin keskustassa ja kaikki palvelut on lähellä, mutta tulevaisuudessa tilanne voi olla ihan eri. Onko pakko hommata autoa, jos ei taho? 

14. Käyn kerran, max. kaksi kertaa vuodessa ulkomailla. 
Lentäminen on ilmastoa eniten saastuttavin liikkumismuoto. Opiskeluvuosina ei todellakaan ollut rahaa mihinkään ylimääräiseen. Uskon lentomäärän pysyvän ennallaan myös nyt, kun olen työelämässä, koska ajankäytön puolesta ei ole mahdollista matkustaa usein. 

15. Roskien lajittelu.
Bio, pahvi, paperi, lasi, metallit ja ongelmajäte menee niille tarkoitettuihin astioihin. Muovia emme lajittele, koska lähin muovinkeräys on kolmen kilometrin päässä. Voi höh! 

16. "Ei mainoksia ja ilmaisjakelua" -kyltti ulko-ovessa.
Olen liian laiska, että jaksaisin kärrätä lehtikasoja muutenkaan roskakatokseen. Kieltäytyminen mainoksista säästää paperia = luonnonvaroja, hermoista puhumattakaan. 

LISTA 2: Uusia tapoja:  

17. Asenteeni on muuttunut todella paljon monia asioita kohtaan.
Tämä on kaikkein huomattavin muutos. Olen pyrkinyt olemaan tyytyväisempi siihen, mitä minulla jo on. Sitä mitä minulla ei ole, en tarvitse. Lisäksi asenteeni esimerkiksi matkustamista kohtaan on muuttunut: ennen kadehdin ihmisiä, jotka matkustelevat ulkomaille joka toinen kuukausi. Nyt ajatus lentämisestä enemmän kuin kerran vuodessa, ahdistaa. Tieto lisää tuskaa. 

18. Otan kaupoille mukaan oman kangaskassin ja kestohevipussin.
Nolottaa myöntää, että näinkin yksinkertainen asia on aiemmin jäänyt toteuttamatta. En vain ole halunnut ostaa valmiita kangaskasseja, koska materiaalit niiden ompelemiseen löytyy jo omasta takaa. Sain ommeltua kassit vasta tänä kesänä. Kestohevipussin ohjeen kerroinkin jo aiemmin. 

19. Olen korvannut myös muita kertakäyttötuotteita kestotuotteilla.
Vaihdoin muoviset kertakäyttöhöylät teräksiseen safety razor -höylään, jonka vaihtoterät voi laittaa metallinkeräykseen. Lisäksi käytän virkattuja kestovanulappuja. 

20. Aloin kieltäytyä kaikesta ilmaistavarasta.
Havahduin tähän ensimmäistä kertaa ruokakaupassa, jossa oli joku tuote-esittelijä tarjoilemassa jogurttia muovikipoista. Säästyipähän edes yksi muovikipponen tässä maailmassa, kun jätin jugurtin maistelematta. Heh. 

21. Aloin vähentämään broilerinsyöntiä ja korvaamaan ne kasviprotskuilla. 
Koin tämän olevan seuraava hyvä askel ruokavalion suhteen, koska maitotuotteita ja punaista lihaa söin jo ennestään harvoin. Kasvisruoka-tägin alta voi lukea asiasta lisää. 

22. Aloin nähdä sinkkubanaanit yksinäisen surullisina, joten aloin valita niitä terttujen sijaan. 
Sinkkubanaanit päätyvät herkemmin roskiin, koska kukaan ei meinaa huolia niitä. Snif.

23. Aloin yksinkertaistaa kosmetiikkarepertuaariani entisestään.
Tästä esimerkkinä diy-puhdistusöljy ja Marseille-saippua. 

LISTA 3: Mitä haluaisin seuraavaksi tehdä:

1. Vuoden vaatteiden ostolakko - harkitsen vakavasti.
Olen totaalisen kyllästynyt siihen, että vaikka kuinka harkitsen ostamieni vaatteiden tarpeellisuutta, niin silti vaatekaappi alkaa täyttyä aina uudelleen ja uudelleen. Myin keväällä paljon käyttämättömiä vaatteita pois, mutta tajusin, ettei kirpparilla myyminen ratkaise varsinaisesti ongelmaa. Silti niitä vaatteita tulee aina jostain. Perhana.

2. Osallistua johonkin yhdistystoimintaan. 
Yksi varteenotettava vaihtoehto olisi Zero Waste Finlandin toiminta, mutta harmikseni sen toiminta keskittyy pk-seudulle. Ehkä voisin ottaa sinne yhteyttä ja pyytää toiminnan laajentamista myös tänne Kuopioon? Ylipäätään kaipaan samanhenkisten ihmisten face-to-face läsnäoloa. Tämä blogipiiperrys helpottaa edes vähän kaipuuta yhteisöllisyyden kokemiseen. 

3. Pyrkiä siihen, ettei postiluukusta kolahtaisi yhtään mitään.
Vaikka ovessa on jo mainoskieltokyltti, silti sieltä kolosesta tupsahtelee välillä jotakin. Yhteishyvästä en suostu luopumaan. Niissä on kivoja ristikoita. 

4. Vastuullisesti sijoittaminen. 
Olen avannut itselleni oman "salkun" ja vitsit että on avautunut uusi mielenkiintoinen maailma. Jokin vastuullinen rahasto, joka pyrkii edistämään kestävää kehitystä, voisi olla helppo ja hyvä. Osakesijoittamiseen olen ehkä liian laiska.

5. Korvata kertakäyttötuotteita enemmän kestotuotteilla. 
Ainakin tiskirättejä jämälangoista ja bee's wrap-mehiläisvahakääreitä elmukelmujen korvaajiksi. Vain se oleellinen, eli toteutus puuttuu.

6. Kodin kemikaalien vaihto luonnollisempaan. 
Mieheke suhtautuu hyvin epäilevästi kaikkeen muuhun, paitsi Fairyyn ja Omoon. Pesemme yleensä vaatteemme eri koneellisissa, joten ehkä voisin itse siirtyä johonkin ekologisempaan puteliin. Mies käyttäkööt mitä aineita haluaa. :D 

Otan mielelläni vastaan vinkkejä, jos huomaat minun unohtaneen jotakin oleellista! Ja kerro toki, mitä sinä olet tehnyt ympäristön eteen? 

#mitäminäolentehnyt-kampanja on lähtöisin Homevialauran blogista, jossa ihmisiä kannustetaan kertomaan, millaisia tekoja kukin on tehnyt ilmaston eteen. 

Pages