Kahden kuukauden sekaroskani mahtuivat puolen litran lasipurkkiin

Kirjoitin huhtikuun lopulla, miten zero waste näkyy arjessani ja päätin haastaa itseni vähentämään sekajätteen määrää ihan minimiin. Halusin nähdä, millaisia roskia minulta päätyy yhä roskikseen ja halusin muutenkin tutkailla kulutustottumuksiani. Tavoitteenani oli, että ainakin kuukauden sekaroskat mahtuisivat puolen litran lasipurkkiin.

En kiirepäissäni ehtinyt kirjoittamaan haasteen loppumisesta wrap-uppia, joten ajattelin nyt jakaa fiiliksiä ja tajunnanvirtaa haasteen loppumisesta, vaikka se päättyi jo kesäkuussa.

Haaste onnistui yli tavoitteen, sillä mahdutin seitsemän viikon, eli lähes kahden kuukauden sekaroskani puolen litran lasipurkkiin. Enemmänkin olisi mahtunut, mutta koin, että seitsemän viikkoa sai haastetta riittää.

roskahaaste zero waste

Alussa haaste tuntui yllättävän helpolta, sillä purkkiin tuntui päätyvän vain hevi-osaston hintatarroja ja satunnaisia naruja, vanupuikkoja, leipäpussin sulkijoita ja tuikkukynttilä. Lisäksi olin laittamassa purkkiin lääkkeiden läpipainopakkauksia, kunnes paikallinen jätehuoltoyhtiö kommentoi Instagram-kuvaani, että ne voi lajitella muovin keräykseen. Roskaa syntyi myös yhdestä tiskiharjan vaihtopäästä, jota en suosiolla koittanut edes mahduttaa purkkiin, sekä hiuksia, jotka päätyivät varsinaiseen sekajäteastiaamme.

Haasteen aikana näki konkreettisesti tuottamansa roskan määrän, mitä oli mielenkiintoista seurata. Loppua kohden minua alkoi kuitenkin ärsyttämään tietynlainen pikkutarkkuus. Minusta alkoi tuntua siltä, että isommilla valinnoilla, kuten sillä, syönkö kasvi- vai eläinkunnan tuotteita, on enemmän vaikutusta ympäristöön, kuin sillä, että koitan minimoida leipäpussin sulkijoiden määrää.

Minusta alkoi myös tuntua siltä, ettei pieni lasipurkki ole myöskään realistinen roska-astia pidemällä aikavälillä. Esimerkiksi pölypussin sisältö ja rikkinäiset vaatteet päätyvät väistämättä sekajätteeseen, eikä niiden syntymistä voi estää mitenkään. Lisäksi ruokapakkauksien välttäminen, mistä kirjoitinkin jo aiemmin, on tilanteessani hyvin hankalaa. Koska en voi juurikaan minimoida ruokapakkauksien määrää, keskityn lajittelemaan ne oikein kierrätykseen.

Tämä ei tietenkään poissulje sitä tosiasiaa, että jätteiden vähentäminen on edelleen erittäin tärkeää! Tästä aiheesta käytiin muuten mielenkiintoista keskustelua I love muovi -kampanjan tiimoilta toukokuun alussa. Mieleeni jäi kampanjan loppukooste, jossa keskusteltiin siitä, että kaikkein paras ja halvin tilanne, niin kuluttajalle kuin yhteiskunnalle olisi, että jätettä syntyisi mahdollisimman vähän, ja että sekajäte on jätelajina kaikkein kalleinta.

Koen kuitenkin, että sekajätemääräni on omalla kohdallani jo nyt niin vähäinen, ettei minun tarvitse enää koittaa sitä pienentää. Olen saanut vähennettyä roskien määrää viimeisen vuoden aikana todella paljon arkisilla valinnoilla. Kerroin näistä tavoistani jo aiemmassa postauksessani ja suosittelen lukemaan sen uudestaan, mikäli roskan määrän vähentäminen kiinnostaa.

Jatkan edelleen zero weistaamista entiseen tapaan – kuitenkin ilman lasipurkkia! 🙂

– Iisa

Instagram // Blogit.fi // Bloglovin

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *