Kasvimaa kaupungista – kokemuksia palstaviljelystä
Iloista keskiviikkoa! Koska eletään jo maaliskuuta (voiko sanoa jo kevättä?!), on mieleni alkanut vaeltaa jo tulevan kesän palstapuuhiin. Tässä postauksessa ajattelin raottaa siis viime kesänä aloitettua viljelypalsta-harrastustani.
Viljelypalsta kaupungista?
Monet kaupungit tarjoavat asukkailleen vuokralle kasvimaapalstoja. Vuokrahinta on edullinen, ainakin täällä Kuopiossa, nimittäin vuosittain vuokra maksaa vain noin 22 euroa. Meidän palsta on kooltaan 10 x 10 metriä, eli siinä todellakin mahtuu kasvattelemaan kaikenlaista.
Idea palstan vuokraamisen syntyi minulle viime keväänä, mutta taka-ajatuksena se on ollut jo vuosia. Viisi vuotta sitten, kun kävin reppureissaamassa Berliinissä, näin viljelypalstan keskellä kaupunkikeskustaa. Silloin päätin, että muutan joku päivä Berliiniin viettämään urbaania hipsterielämää ja kasvattelemaan omia kurkkujani.
Viime keväänä satuin kuitenkin lukemaan Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä -kirjan, josta muistan lukeneeni ensimmäistä kertaa viljelypalstoista. Tajusin, etten minä mitään Berliiniä tarvitse kun voin hipsteröityä myös omassa kotikaupungissani!
Seuraavana arkipäivänä rimpautin kaupungin ympäristöpalveluihin, sattuisiko palstoja olemaan enää vapaana. Ja olihan niitä – yksi ainut sopivalta sijainnilta. Ja näin saimme palstan vuokrattua.
Palsta vaatii kärsivällisyyttä (jota minulla ei aina ole)
Kesä-elokuun aikana kävin palstalla vähintään kaksi kertaa viikossa kitkemässä ja kastelemassa. Välillä oli hieman pidempiä taukoja välissä kesäreissujen vuoksi, jolloin palsta jäi hoitamatta.
Kitkemistä oli PALJON. Todella paljon. Olin kuullut, että jos palsta ei ole ollut ihan hetkeen ollut käytössä, niin sen uudelleen käyttöön ottaminen vaatii paljon kitkemistä. Ja niinhän se myös vaati.
Olen erittäin huono tunnistamaan kasveja ja maa oli täynnä kaikenlaista sälää ja rikkakasveja puski ihan koko ajan. Suurin mokani oli se, että kitkin vahingossa paljon vihanneksien versoista pois, sillä luulin niitä rikkaruohoiksi. 😀 Maasta oli todella vaikea erottaa, mikä on esimerkiksi porkkanan versoa ja mikä rikkaruohoa. Äh!
Satoa kuitenkin tuli, muttei läheskään niin paljon kuin mitä odotin. Eniten saimme perunaa, jota istutimme kaksi pitkää riviä.
Kaiken kaikkiaan palstaviljely on todella opettavainen harrastus. Tämmöisenä kaikki-mulle-heti-nyt -tyyppinä olen joutunut opettelemaan kärsivällisyyttä ja suhtautumaan armollisesti omaan osaamiseen. Ärsyttää, kun en osaa kaikkea! Mutta ei se niin vakavaa, jos ei heti onnistukaan. 💚
Voi olla, että tänä vuonna muutamme uuteen asuntoon, jonka vuoksi emme vuokraa enää palstaa. Tarkoituksena on tehdä oma mini-kasvimaa sitten uuden kodin pihaan, joten palsta olisi turhaan vuokrattuna. Saa nähdä, kuinka käy!
Se on kuitenkin varmaa, että viherpeukalointiurani on vasta alussa. 🙂
Kesän multasormia odotellessa,
Iisa