Puoli vuotta vaatteiden ostolakkoa takana

Päätin viime marraskuussa ryhtyä vuoden mittaiseen vaatteiden ostolakkoon. Tässä postauksessa ajattelin avata fiiliksiäni, miten ostolakko on sujunut, kun sen alkamisesta on kulunut melkein puoli vuotta.

Tekstiiliteollisuus aiheuttaa monia negatiivisia ympäristövaikutuksia, ja kulutuksen vähentäminen on yksi helpoimmista keinoista keventää omaa ympäristökuormaa. Eikä muuten ihmekään, että viime vuoden turhake oli pikamuoti ja erityisesti nuoret naiset ovat ryhtyneet ostolakkoihin vastustaakseen vaateteollisuuden ongelmia.

Niin myös minä.

Vuoden aikana en saisi ostella vaatteita, en myöskään käytettyjä vaatteita, mutta tarpeen vaatiessa saisin ommella vaatteen itse. Tarkemmin haasteen alkusanoista ja säännöistä voi lukea marraskuun kirjoituksesta.

Ympäristönäkökulman lisäksi haasteen tavoitteena oli ajan ja energian säästyminen muuhun tekemiseen. Halusin päästä eroon tyhjänpäiväisestä nettikauppojen selailusta, joka vei turhaa aikaa arki-illoistani, ja josta en koskaan erityisemmin edes nauttinut. Selailu oli minulle usein ”aivot narikkaan” -puuhaa – harvoin edes ostin mitään.

Vaatteiden ostolakko

Viimeisen puolen vuoden aikana olen lopullisesti päässyt eroon tuosta tyhjänpäiväisestä selailusta ja haasteen alussa huomasin nopeasti, että selailun aiheuttamaan ”tyhjyyteen” täytyi keksiä muuta tekemistä. Nyt olen keskittänyt tuon ajan ihan vain olemiseen, uusien asioiden opetteluun ja kaikkeen kivaan puuhasteeluun. Kun jostain luopuu, tulee sen tilalle jotakin muuta.

Haasteen aikana en ole ostanut yhtäkään vaatetta, enkä ole myöskään tehnyt uusia vaatteita itse. Parasta tässä lakossa onkin ollut se, ettei tarvitse vaivata päätään pohdinnoilla, mitä seuraavaksi voisin haluta ostaa ja käyttämällä aikaa tuotevertailuun ja ”sen oikean” paidan löytämiseen.

Mitä enemmän uusia vaatteita kertyy, sitä enemmän tarvitsee myös kaappitilaa, aikaa pyykkäämiselle ja vaatekaapin järjestelylle, ja sitä enemmän joutuu myös miettimään, mitä pukisin tänään päälle.

Kun ei ole tarvinnut vaivata päätään seuraaville hankinnoilla, on ollut aikaa keskittyä siihen, mitä jo omistaa. Olen oppinut arvostamaan sitä, mitä minulla jo on.

Lisää ajatuksia aiheesta luvassa myöhemmin. 🙂

– Iisa

Instagram // Blogit.fi // Bloglovin

Muoti Oma elämä Vastuullisuus Päivän tyyli

Jätteen vähentämisestä ja lasipurkkihaaste alkakoon!

Suomalainen tuottaa vuodessa noin 500 kiloa roskaa. Siitä lähes puolet lajitellaan kierrätykseen, uusien tuotteiden raaka-aineiksi. Kierrättäminen on toki tärkeää, mutta se ei ratkaise perimmäistä ongelmaa. Syntymätön jäte on aina paras jäte.

Se, ettei kippaakkaan roskapussia joka viikko lajittelupisteen mustaan aukkoon, säästää sekä luonnonvaroja että energiaa. Jotta asia olisi helpompi sisäistää, käytän esimerkikkinä niinkin arkipäiväistä asiaa kuin vanulappua:

Kun ei käytä vanulappuja -> syntyy vähemmän roskaa -> ja kun vanulappuja ei käytä, ei tarvita myöskään uutta puuvillaa ja energiaa uusien vanulappujen tuottamiseen -> säästyy luonnonvaroja. (Sen sijaan vanulappuina voi käyttää esimerkiksi jämälangoista virkattuja vanulappuja. Toki lankaankin on kulunut luonnonvaroja, mutta langasta virkattuja ”kestovanulappuja” voi käyttää monta kertaa uudelleen, u know.)

Zero waste sekajäte

Jätteiden synnyn ehkäiseminen on paitsi ympäristön kannalta tärkeää, myös taloudellisesti järkevää. Kertakäyttöisten tuotteiden vaihtaminen kestotuotteisiin säästää yleensä sekä luontoa että rahaa. Ja sekös tällaista säästeliästä ihmistä riemastuttaa!

Lisäksi kun roskaa syntyy vähemmän, voi keräysastia olla pienempi ja se voidaan tyhjentää harvemmin, jollon säästetään jätteen kuljetus- ja käsittelymaksuissa. Meidän ei kerrostaloasukkeina tarvitse maksaa keräysastioiden kuljetuksista, mutta kun roskapusseja ei tarvitse viedä pihalle niin usein, säästyy miehen kanssa kinastelulta, kumman vuoro on tällä kertaa viedä roskasäkit ulos. 😀

Miten sitten vähentää jätteen määrää niin, ettei roskapusseja tarvitse viedä joka viikko lajittelukatokseen?

Zero weistaajat pyrkivät vähentämään ensisijaisesti sekajätteen määrää, koska sekajäte, esimerkiksi juuri vanulappujen materiaali, päätyy poltettavaksi, eikä kierrätettäväksi. Toisin kuin vaikkapa metalli pystytään ”kierrättämään”, eli esimerkiksi tonnikalapurkit voidaan jalostaa uudelleen tonnikalapurkeiksi, ja näin ei tarvitse käyttää ”neitseellistä” metallia uusien tonnikalapurkkien valmistukseen.

Kaikista kuuluisimmat zero weistaajat ovat minimoineet roskan määrän niin vähäiseksi, että he mahduttavat jopa vuoden aikana kertyvät sekajätteensä puolen litran astiaan. Esimerkiksi amerikkalainen Bea Johnson saa mahdutettua nelihenkisen perheensä roskat puolen litran lasipurkkiin ja suomalainen Otso Sillanaukee yksinään tuottaa vuodessa puolilitraa sekajätettä.

Zero waste haaste

Näillä tavoilla itse aloitin zero weistaamisen eli roskan vähentämisen:

ALUKSI:

  •   Tutki omia roskapönthöjä ja mieti, miten voisit korvata roskat jollakin kestävämmällä vaihtoehdolla? Tai voisitko luopua jonkin tuotteen käytöstä kokonaan? Meillä ei kotona käytetä esimerkiksi talouspaperia ollenkaan, vaan kaikki liat pyyhitään tiskirättiin. (En ole muuten eläessäni ostanut talouspaperia, en edes silloin, kun minulla ei ollut hajuakaan mistään ”ekologisesta elämäntavasta”! 😯 )

SITTEN, vähennä roskan määrää esimerkiksi näin:

  • Laita ”ei mainoksia” -kyltti postilaatikkoon.
  • Käytä omaa juomapulloa ja kanna sitä aina mukana.
  • Vältä valmis- ja noutoruokaa, jonka mukana kulkeutuu turhaa roskaa.
  • Vaihda tiskirätit, vanulaput ja talouspaperit kestoversioihin. Esimerkiksi vanhoista paidoista voi saksia ja ommella erilaisia rättejä ja lappuja.
  • Kanna mukana omaa kauppakassia ja käytä ruokakaupassa omaa kestohedelmäpussia. Vihanneksiin ja hedelmiin voi lätkäistä myös hintalaput suoraan kiinni, esimerkiksi bataatteihin ja banaaneihin en käytä mitään pusseja.
  • Vaihda elmukelmu bee’s wrappiin eli mehiläisvahakääreeseen. Tai voisitko käyttää ruoan säilytyksessä pelkästään jotakin rasiaa, tai peittää ruoan esimerkiksi lautasella kelmun sijaan?
  • Vaihda muoviset kertakäyttöhöylät teräksiseen kestohöylään. (En lakkaa edellenkään hehkuttamasta safety razoria.)
  • Vältä ruoan heittämistä roskiin. Olen aiemmin kertonut, miten meillä vältetään kahden hengen taloudessa hävikkiä.
  • Lainaa tai vuokraa tavaroita. Ennen kuin aiot ostaa jonkin tuotteen, kannattaa miettiä, löytyisikö sellainen jo lähipiiristä. (Pro tip: vanhempien kotoa löytyy AINA kaikkea lainattavaksi.)
  • Anna lahjaksi materian sijaan elämyksiä tai palveluja.
  • Kieltäydy muovipilleistä ja ilmaistavarasta.
  • Lahjoita tai myy käyttökelpoiset tavarat, joita et enää tarvitse, sen sijaan että heittäisit ne roskiin.
  • Käytä kuukuppia.
  • Suosi e-laskuja ja ota käyttöön S-pankin kuititon kassapalvelu.
  • Lopeta uutis- ja tarjouskirjeiden vastaanottaminen -> vähentää ostamisen himoa -> vähentää roskan määrää.
  • Mieti, tarvitsetko oikeasti ihan kaikkea? Pärjäisitkö esimerkiksi vähemmällä kosmetiikkamäärällä?

Seuraavaksi ajattelin haastaa itseni käyttämään sekajäteastiana pientä lasipurkkia, kuten ”pioneerit” niin tekevät. Tavoitteena on, että ainakin kuukauden sekajätteet mahtuisi puolen litran lasipurkkiin. (Purkkiin päätyvät vain omasta käytöstäni aiheutuvat roskat, ei samassa taloudessa asuvan partanaaman, jota en voi pakottaa mukaan lasipurkkileikkiini.)

Katsotaan miten minun käy!

– Iisa

P.S. En ole kierrätyksen ammattilainen, joten jos huomaat tekstissä asiavirheitä, niin kerro ihmeessä! Opin mielelläni uutta. 🙂

Roskahaastetta voi seurata myös täällä: Instagram (@iisaraita) // Blogit.fi // Bloglovin

Kulttuuri Oma elämä Hyvä olo Vastuullisuus