Ympäristöä vähän kuormittavaa ruokaa
Päätin pari kuukautta sitten alkaa korvaamaan kanan syönnin useammin kasviproteiineilla. Päätös syntyi eräänä elokuisena päivänä, joka sattui olemaan myös maailman ylikulutuspäivä. Istuin tuona aamuna olohuoneemme sohvalla mussuttamassa puuroa ja samaan aikaan katsoin Ylen Aamu-tv:tä, jossa haastateltiin WWF Suomen pääsihteeriä Liisa Rohwederiä. Haastattelussa kerrottiin, että kolme tärkeintä asiaa, joihin me yksittäiset ihmiset voidaan vaikuttaa ympäristön kannalta on ruokailutottumukset, asuminen ja liikkuminen. Kaikista helpoin tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä on muuttaa omaa ruokavaliota kasvispainotteisempaan.
Vedin aamupuurot napaan ja päätin ryhtyä tuumasta toimeen.
Prosessin alkuun pääsyssä minua helpotti se, että kasvisruokaa olen kokkaillut aiemminkin ja ylipäätään pidän todella paljon kasvisruoan mausta. Lisäksi lehmänmaitotuotteet olen korvannut jo vuosia sitten kasvivaihtoehdoilla, sekä ns. punaista lihaa olen syönyt aniharvoin viimeisen parin vuoden aikana. Kana on kuitenkin jäänyt kummittelemaan lautaselle.
Tsekataanpa muutamia numeroita tähän väliin. Jokaisen ruoka-aineen tuottaminen rasittaa aina erilailla ympäristöä. Kaikkein eniten ilmastoa kuormittaa naudanliha. Se aiheuttaa 15 kiloa hiilidioksidipäästöjä (=CO2-ekvivalenttia) per lihakilo. Toiseksi eniten ilmastoa saastuttaa sianliha, josta aiheutuu 5 kiloa hiilidioksipäästöjä per lihakilo. Broilerilla vastaava luku on taas 4 kiloa. Mielenkiintoista on myös se, että juusto kuormittaa ympäristöä jopa 13 kiloa ilmastopäästöjä lihakiloa kohti, eli siis lähes yhtä paljon kuin naudanliha. Parhaiten asian ymmärtänee alla olevasta taulukosta, jonka lähteenä on käytetty ilmasto-opasta.
Huh. Eiköhän numerot riittä tältä erää.
Yksi positiivisista huomioista parin kuukauden aikana on ollut se, että kasvisruokien kokkaamisessa pääsee hyödyntämään sellaista hauskaa luovuutta ja kekseliäisyyttä. Ruokiin voi heittää melkein mitä vain, ja silti lopputulos jaksaa yllättää. Tämän tiimoilta olin ajatellut rykäistä tähän loppuun yhden herkullisen falafelreseptin, joka syntyi juuri edellä mainitulla tavalla, eli kokeilemalla ja täysin omasta päästä. Palataan siihen kuitenkin seuraavassa postauksessa.
Millä muulla tavalla ympäristön voisi ottaa huomioon lautasella?
Lue myös:
#hävikkiviikko – miten meillä vältetään ruokahävikkiä?
P.S. Onnistuin sössimään joidenkin edellisten postauksien julkaisuajankohtia, joten jotkut postaukset julkaisin uudestaan. Huppistarallaa!
Puhdistusöljy on irroittanut hyvin meikin, myös vedenkestävän ripsivärin. Mun iho on pysynyt perus-normaalina nyt parin kuukauden käytön aikana, mikä olikin tavoitteeni. Iho jää puhdistuksen jälkeen oikeasti pehmeäksi, mikä voi tosin johtua kestovanulapun käyttämisestä, koska se tuntuu aina vähän kuorivan ihoa. Parasta tässä öljyseoksessa on kuitenkin se, että samaa tuotetta voi käyttää tarvittaessa myös ihon kosteuttamiseen, jos kasvot vielä sellaista kaipaa puhdistuksen jälkeen. Silloin jätän kasvot aavistuksen verran vedestä kosteaksi ennen öljyn levittämistä iholle. Näin öljy imeytyy nopeammin ihoon.