Jos suunnitelmallisuutta ei lasketa, niin minun mielestä paras tapa välttää ruokahävikin syntymistä on kokeileva ja LEIKKISÄ asenne ruoanlaittoa kohtaan. Listasin tällä viikolla vietettävän hävikkiviikon kunniaksi omassa arjessa hyväksi havaittuja tapoja, joiden avulla ruoka menee meidän huushollissa yleensä sinne, minne pitääkin, eli masuun asti. 

1. Ensinnäkin, minä toimin kotimme ”jäteastiana”. 
Teemme kotona yleensä isoja ruokasatseja kerralla, ja niistä jää yleensä pieniä jämiä kattiloiden ja säilytysrasioiden pohjalle. Minulla on tapana kerätä näitä jämiä ensin pieniin kippoihin, joista sitten lopulta kippaan jämät yhdelle isolle lautaselle yhdeksi annokseksi. Tällöin lautaselta saattaa löytyä viittäkin erilaista ruokalajia. Voisin kuvitella, että monelle tällainen tapa on lähinnä vastenmielinen, mutta itseäni ei häiritse ollenkaan syödä sörsseliruokaa. Minusta se on vain suuri nautinto, kun lautaselta löytyy erilaisia makuja!

2. Voisiko ruoan, esimerkiksi kasviksen osan sittenkin syödä? 
Kukka- ja parsakaalien lehdet voi paistaa pannulla muiden kasvisten mukana. Porkkanoiden naateista ja erilaisista siemenistä voi tehdä levitettä tai pestoa. Aurinkokuivattujen tomaattien öljyn voi käyttää pannulla paistorasvana tai lisätä kastikkeeksi salaattiin. Onkohan olemassa muita kasviksien osia, joita voisi hyödyntää ruoanlaitossa?

3. Mitä tänään syötäisiin? – Anna kaappien kertoa se.
Kun kauppalistaa lähtee miettimään, kannattaa tarkistaa, mitä aineksia kaapeista jo löytyy. Ruokamenuun suunnittelusta tulee helpompaa, kun sitä lähtee miettimään kotoa löytyvien raaka-aineiden ympärille. 

4. Kun tekee ruoan itse, ei sitä halua heittää poiskaan. 
Syön todella vähän valmistuotteita, harvoin edes maito- tai leipätuotteita. Sen sijaan pyrin tekemään erilaisia syötäviä omin kätösin, esimerkiksi leipiä. (Aina ei tietenkään jaksa, jolloin ostan valmiina.) Kun syötäviä tekee itse, tulee kiinnitettyä enemmän huomiota siihen, että ruoka päätyy varmasti syötäväksi eikä roskiin. En halua, että ruoanlaittoon käytetty aika ja vaiva menee hukkaan. Euroista puhumattakaan!

5. Parasta ennen -merkintä ohittunut – haistelen, maistelen, ja syön sitten.
Itse suhtaudun merkintään vähän liiankin löysin rantein. Saa nähdä milloin saan ruokamyrkytyksen. :’D Kannattaa huomioida, että viimeinen käyttöpäivä on taas eri juttu kuin parasta ennen -merkintä. Esimerkiksi lihatuotteet on merkitty viimeinen käyttöpäivä -merkinnällä, jota noudatan aina. Jos viimeinen käyttöpäivä uhkaa lähestyä, heitän pakkauksen pakastimeen. 

6. Ja se pakastin – mikä ruokien aarrearkku! 
Jos esimerkiksi hedelmät uhkaavat pehmetä liikaa, heitän ne usein pakkaseen. Sauvasekoittimella saa tehtyä pakastetusta banaanista, marjoista ja maapähkinävoista supernamia jäätelöä. Vakkari iltapalani. 

7. Kaikkiin edellisiin vinkkeihin viitaten, kokeile rohkeasti erilaisia ruokia. 
Oma luovuus ruoanlaitossa on noussut ihan uusiin sfääreihin, kun olen antanut mielikuvituksen laukata erilaisten raaka-aineiden yhdistelyssä. Elämä on liian lyhyt mauttoman ja tylsän ruoan syömiseen! Turvallisuus ja terve järki kannattaa tietysti pitää mukana. Ja aina ei tietenkään jaksa panostaa ja silloin saa mennä sieltä, mistä aita on matalin. 

Kuvituskuvina muutamat puhelinräpsyt viime aikojen sörsseliruoista.

Kuka muu tykkää sörsseliruoasta?