Parsi mieluummin kuin heitä roskiin
Tänään ajattelin muistuttaa itseäni ihan lyhyesti vaatteiden korjaamisen tärkeydestä. Ajatus tähän syntyi siitä, kun lempparineuleestani kului kyynärpää puhki.
En edes muista, milloin viimeksi olisin korjaillut vaatteitani! Jos minulta olisi neljä vuotta sitten hajonnut neule, olisin hyppinyt riemusta, sillä rikkoutunut vaate tarkoitti kohdallani aina sitä, että saan heittää vaatteen roskiin hyvällä omatunnolla ja pääsen shoppailemaan uudeen neuleen.
Vasta vaatteiden ostolakon myötä ja zero wasteen tutustuessa olen oppinut ymmärtämään, kuinka tärkeää on pitää huolta omista vaatteista ja tarvittaessa korjata niitä.
Parsi mieluummin kuin heitä roskiin
Nyt vaatteiden heittäminen sekajätteeseen tuntuu vihoviimeiseltä ratkaisulta, koska silloin vaatteen materiaali ei pääse uudelleen kiertoon. Sen sijaan korjaaminen pidentää vaatteen käyttöikää ja se on myös taloudellisesti fiksu vaihtoehto.
Tekstiilijätettä syntyy vuosittain vain enemmän, koska vaatteita tuotetaan koko ajan vain enemmän, ne tehdään aiempaa heikkolaatuisemmiksi ja halvemmiksi, ja yhtä vaatetta käytetään koko ajan aiempaa vähemmän. Ihan hurjaa ajatella, että me ostetaan tänä päivänä viisi kertaa niin paljon vaatteita kuin mitä 80-luvulla!
Kaikista tärkeintä olisi välttää jätteen syntyminen kokonaan ja miettiä jo ostohetkellä, tarvitsenko tätä todella? Olenko valmis korjauttamaan vaatteen, jos se hajoaa? Onko materiaali kestävä?
Kuvan neule ei todellakaan ole sieltä kestävimmistä päästä, mutta olen ajatellut käyttää neuleen niin loppuun kuin vain mahdollista. Itse asiassa kuvassa näkyvä kyynärpää aukesi vielä kertaalleen kuvan ottamisen jälkeen, joten joudun parsimaan sen vielä uudelleen. :D
Parsien viikonloppuun,
Iisa