Puoli vuotta vaatteiden ostolakkoa takana
Päätin viime marraskuussa ryhtyä vuoden mittaiseen vaatteiden ostolakkoon. Tässä postauksessa ajattelin avata fiiliksiäni, miten ostolakko on sujunut, kun sen alkamisesta on kulunut melkein puoli vuotta.
Tekstiiliteollisuus aiheuttaa monia negatiivisia ympäristövaikutuksia, ja kulutuksen vähentäminen on yksi helpoimmista keinoista keventää omaa ympäristökuormaa. Eikä muuten ihmekään, että viime vuoden turhake oli pikamuoti ja erityisesti nuoret naiset ovat ryhtyneet ostolakkoihin vastustaakseen vaateteollisuuden ongelmia.
Niin myös minä.
Vuoden aikana en saisi ostella vaatteita, en myöskään käytettyjä vaatteita, mutta tarpeen vaatiessa saisin ommella vaatteen itse. Tarkemmin haasteen alkusanoista ja säännöistä voi lukea marraskuun kirjoituksesta.
Ympäristönäkökulman lisäksi haasteen tavoitteena oli ajan ja energian säästyminen muuhun tekemiseen. Halusin päästä eroon tyhjänpäiväisestä nettikauppojen selailusta, joka vei turhaa aikaa arki-illoistani, ja josta en koskaan erityisemmin edes nauttinut. Selailu oli minulle usein ”aivot narikkaan” -puuhaa – harvoin edes ostin mitään.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen lopullisesti päässyt eroon tuosta tyhjänpäiväisestä selailusta ja haasteen alussa huomasin nopeasti, että selailun aiheuttamaan ”tyhjyyteen” täytyi keksiä muuta tekemistä. Nyt olen keskittänyt tuon ajan ihan vain olemiseen, uusien asioiden opetteluun ja kaikkeen kivaan puuhasteeluun. Kun jostain luopuu, tulee sen tilalle jotakin muuta.
Haasteen aikana en ole ostanut yhtäkään vaatetta, enkä ole myöskään tehnyt uusia vaatteita itse. Parasta tässä lakossa onkin ollut se, ettei tarvitse vaivata päätään pohdinnoilla, mitä seuraavaksi voisin haluta ostaa ja käyttämällä aikaa tuotevertailuun ja ”sen oikean” paidan löytämiseen.
Mitä enemmän uusia vaatteita kertyy, sitä enemmän tarvitsee myös kaappitilaa, aikaa pyykkäämiselle ja vaatekaapin järjestelylle, ja sitä enemmän joutuu myös miettimään, mitä pukisin tänään päälle.
Kun ei ole tarvinnut vaivata päätään seuraaville hankinnoilla, on ollut aikaa keskittyä siihen, mitä jo omistaa. Olen oppinut arvostamaan sitä, mitä minulla jo on.
Lisää ajatuksia aiheesta luvassa myöhemmin. :)
– Iisa