Onnellinen lintu ei lennä pois

Milloin viimeksi katsoit kumppaniasi niin, kuten katsoit silloin, kuin koit vielä hänen seurassaan sen, että tuhansia perhosia olisi vatsassa? Milloin viimeksi pysähdyit hetkeksi arjen keskellä katsomaan häntä miettien, että tuossa tuo sama ihminen edelleen on, kuluttamassa oman elämänsä aikaa kanssani?  Entä koska viimeksi halusit yllättää hänet, joko pienellä arkisellä teolla tai jollain suuremmallakin yllätyksellä – vain siksi, että hänkin voisi ilahtua huomioimisestasi valtavasti, kokien sen tunteen kanssasi, että ”hän todella rakastaa minua”?

Uskon, että suurin osa ei muistaisi, mikäli parisuhdetta on kestänyt jo useamman vuoden. Liian moni myöskin toteaisi, ettei ole tajunnut aiemmin ajatella asioita tuolla tavalla, ja se on surullista. Sinä ansaitset sen hetken, kun saat tuntea olevasi tärkein, kumppanisi ansaitsee sen myös.

Mitä on rakkaus ilman sitä, että tahtoo ja myös toteuttaa kumppanilleen pieniä kauniita hetkiä, helpotuksia? Esimerkiksi roskien vienti ilman erillistä pyytämistä kiinnittää toisen huomion, erilainen herätys aamulla saa toisen miettimään, että ”onpa kivaa, kun tällä tavalla tullaan herättelemään tähän pimeään syysaamuun päätä silittelemällä.” Valaistuksen muuttaminen lampuista kynttilöihin saa myös varmasti toisen helpommin rentoutumaan iltatreenien tai töiden jälkeen paremmin kuin normaalivalaistus. Spontaanit hetket yhdessä nauraen tai kauhuelokuvaa katsoessa jännittäen kiinnittää tutkitusti myös ihmisiä toisiinsa, koska näinä hetkinä keho alkaa tuottamaan eri tunnetiloissa erilaisia välittäjäaineita, kuten oksitosiinia, joka jälleen yhdistää henkilöitä ja vahvistaa sidettä.

Tässä on vain luovuus rajana: pienen pienet muutokset perus arkeen tuo jo nopeasti tuntua siitä, että jokainen päivä ei ole samanlainen. On tärkeää, että pitkässäkin suhteessa edelleen suhteen molemmat osapuolet tuntisivat suhteellisen säännöllisesti sitä tunnetta, että jotain uutta ja piristävää tässä on, vaikka oltaisiinkin oltu jo vuosia yhdessä. Jotkut ehkä saattavat vähätellä pienien tekojen vaikutusta – mutta uskallan väittää, että hyvä suhde koostuu pienien tekojen luomista kokemuksista niiden isompien rinnalla, ne eivät ole sen vähäpätöisempiä, vaikka ei maailmaa suoranaisesti mullistaisikaan. Kiitos seisoo kuitenkin edessä jos toisenkin hyvään oloon jaksaa panostaa.

 

Mikäli käytetään kliseisiä vertauskuvia, niin parisuhteesta voisin sanoa, että parisuhde on kuin kotiin ostettu uusi viherkasvi. Se piristää ilmettä, tuo uutta positiivista energiaa, on eloisan vihreä ja puhdistaa ilmaa. Se jaksaa elää kukoistaen jonkin aikaa pelkällä vedellä, mutta ravinteiden antaminenkin tulee olemaan tärkeää, mikäli haluaa oikeasti pitää hyvän huolen kasvista ja antaa sen kasvaa vuodesta toiseen.

 

Parisuhteen ravintoa ovat hyvät teot ja ajatukset. Mikään ei etäännytä ihmisiä toisistaan niin nopeasti, kuin kireys, huumorin puutos, huomioimattomuus ja liika minäminäminä- asenne. Ne johtavat riitelyyn, riitely johtaa kierteeseen, kierre negatiivisiin tunteisiin ja sitä kautta suhteen päättymiseen – tai vähintään sen vakavaan harkintaan -, etenkin jos asioista ei kyetä puhumaan kypsästi, eikä kumpikaan edes yritä ymmärtää toista. 

 

Miksi niin harva miettii syvemmin suhdettaan?
Liian usein pariskunnat syyttelevät toisiaan, katsomatta tapahtumien alkujuurille, 
”Sä teit sitä!” ”No itse teit tätä!” ”Sä et ikinä… Ja minä aina…” 

 

Tästä tullaan asioiden ratkaisun ytimeen. Me kaikki olemme ihmisiä, jotka reagoivat ympärillä tapahtuviin asioihin läpi elämämme – me aistimme, arvioimme, kuulemme, luulemme ja oletamme -, mutta emme selvitä välttämättä koskaan todellista totuutta, koska emme kykene aina puhumaan, saati käsittelemään tunteitamme ja ajatuksiamme avoimesti ja rehellisesti.

Kun olet joskus rakastunut siihen henkilöön, jonka kanssa olet tai tulet olemaan suhteessa, huomaat hänen hienot piirteensä, ne ovat valloittavia! Monen kohdalla kuitenkin käy niin, että oleelliset osat kumppanin persoonassa johtaa tekoihin, joista et sittenkään pidä. Hän saattaa olla erittäin sosiaalinen ja menevä, ja sinä taas rauhallisempi ja sovit paremmin pieneen piiriin, kuin suuriin illanistujaisiin. Suhteen edetessä koet ahdistusta siitä, että kumppani menee ja tekee, toteuttaa itseään ja tarpeitaan, olet erilainen ihminen ja saatat kokea hänen tapansa jopa todella loukkaavina, koska et itse ole samanlainen. Alat ehkä hieman vaatimaan häntä enemmän ja enemmän jättämään väliin hänen persoonalleen elintärkeitä sosiaalisia tapahtumia, koska pelkäät siitä aiheutuvaa kipua, pelkäät ehkä, että hän löytää jonkun, joka vie häneltä jalat alta, pelkäät ehkä, että hän pettää, saatat pahimmassa tapauksessa olla mustasukkainen hänen kavereilleen, ehkä hänelle itselleen. Tämä on myrkyllistä, mutta inhimillistä. Inhimillisyydestä huolimatta siitä täytyy päästä eroon. 

Ensimmäinen ongelma ylläolevassa kuvauksessa on pelko. Elät pelon ohjaamana. Toinen ongelma on se, että suhteeseen ryhtyessäsi et ehkä ole tiedostanut sitä, että mikäli saat hänen persoonastaan parhaat palat, joudut ottamaan myös ne, joita et haluaisi.  Voi olla, että ilman sosiaalista ja menevää piirrettä, ette tekään olisi edes tavanneet tai tutustuneet, alkaneet seurustelemaan. Kolikolla on kaksi puolta, ja tässä kohtaa on elintärkeää, että pelon sijasta käännät katseesi rakkauteen ja ymmärrykseen. 

Rakkaus ja ymmärrys. Näe aidosti, kuka kumppanisi on; millaiset ovat hänen piirteensä, jotka kantavat häntä ja vahvistavat hänen elinvoimaansa. Jos tuet niitä, olet hänelle oikeanlainen kumppani, tai ainakin parempi kuin moni muu tulisi koskaan olemaan.

 

Ymmärrä se, että tuon kauniin paketin kylkiäisenä tulee myös ne sinulle hankalat piirteet. Tarkoitus ei ole tukahduttaa niitä, jotta suhde toimisi, vaan suhtautua niihin oikein.

 

Mikäli ajattelet rakkauslähtöisesti, haluat ymmärtämättömyydestä huolimatta ymmärtää, että hän tarvitsee näitä piirteitä ja niistä syntyvien tarpeiden toteuttamista – ei ilkeilläksesi sinulle, ei satuttaakseen sinua, vaan aidosti siksi, että hän voisi olla onnellinen, onnellinen kanssasi. 

Tottakai meissä kaikissa on myös aidosti niitä piirteitä, joista olisi hyvä päästä enemmän tai vähemmän eroon, mutta toimiva ja joustava tiimityöskentely vie niitä paremmin pois kuin valittaminen ja riidan haastaminen.

 

Suhteessa tehdään kompromisseja- annetaan ja saadaan, mutta ei viedä väkisin. 
Meidän kaikkien pitäisi miettiä, että millaisen kumppanin kanssa meidän kumppani olisi onnellisin, vastaammeko sitä tällä hetkellä?

Vastaako kumppanimme sitä tyyppiä, jonka kanssa me olisimme onnellisimpia? 

Se ei ole paha asia, että saatat mielessäsi todeta, että rehellisesti sanottuna et välttämättä vastaa täysin sitä henkilöä, jonka kanssa kuvittelisit kumppanisi kaltaisen ihmisen olevan onnellisimmillaan. Se on inhimillistä ja normaalia –  mutta mikäli todella toivomme toimivaa suhdetta ja onnellisia suhteen osapuolia, on meidän ymmärrettävä aidosti se, että lähtökohtaisesti suhde perustuu vapaaehtoisuuteen, kahden osapuolen vuorovaikutukseen, kompromisseihin, ylipäätään tiimityöhön.

 

Jos haluat antaa kauneimman kukkasi kukkia, anna sen elää – elää ilman pelkoa siitä, että mitä tapahtuu jos käyn moikkaamassa kavereitani, mitä tapahtuu jos en vastaa kolmeen tuntiin puhelimeen, mitä tapahtuu jos en menekään kumppanini kanssa keilaamaan, vaan vietänkin päivän yksin pelaten jne.

 

Monella on tapana myös ”sallia” illanvietot ja muut, mutta jälkeenpäin kiukutella,  välittää tai pitää passiivisaggressiivista mykkäkoulua.  Tuon tyyppinen toiminta johtaa epärehellisyyteen, epäonneen ja huonon kierteen käynnistymiseen. 
 

Asiat eivät välttämättä ole helppoja, etenkään niiden oivaltaminen, saati sitten muuttaminen, mutta jos edelleen katsot suhdettanne rakkauslähtöisesti, haluat vain kumppanisi parasta, vaikka hän viettäisi elämänsä ilman sinua. Jos rakastat korkeimmalla tasolla, omat pelkosi ja kipusi ovat toissijaisia, ja voit ylittää melkein minkä vaan vaikean hetken toteamalla, että ”rakastan häntä niin, että annan hänen elää.”

 

Kun annat hänen elää, opit itsekin luottamaan ylipäätään elämään ja siihen, että elämä kantaa. 

Harjoitukset ovat tärkeitä, ja myös itsensä muistuttaminen silloin, kun meinaa unohtua ne kultaiset kirjoittamattomat säännöt.

 

Onnellinen lintu ei lennä pois, ja jos se käy jossain, se palaa aina takaisin. 

 

 

Aamurusko – varjoille valoa

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *