Viikon puheenaihe: Ilmiönä eläinrääkkäys

Lehdissä on viimepäivinä ollut rankkaa, vihastuttavaa ja käsittämätöntä tekstiä kevään/alkukesän tapahtumista. 

Vaasassa mm.  lokinpoikasilta on väännetty kaulaa ja raajoja, pistelty kaulaa piikeillä ja pidetty tapahtumia viihteenä, niille ollaan naurettu, tapahtumat ovat olleet viihdettä. Linnunpoikaset olivat kuolleet kituen, lukuunottamatta yhtä onnekasta. 

Tekijöinä oli toiminut ulkomaalaistaustaiset lapset, neljä vuotiaita ja sitä vanhempia. 

Suomen luonnonsuojeluyhdistysten liiton puheenjohtaja Maija Raatikainen oli antanut haastattelua mm. Pohjalaiseen.  Hän kertoi menneensä paikan päälle välittömästi kuultuaan Vaasassa asuvien lasten touhuista. Sillä hetkellä lintua ei oltu rääkätty, mutta eläin oli ollut lasten leikkikaluna. Raatikainen oli huomannut paikalla myös aikuisia, lasten vanhempia, mutta oli kokenut, että heille asiasta sanominen olisi sama, kuin seinille puhuisi. 

Tapahtumat ovat erittäin vakavia eläin- ja luonnonsuojelurikoksia ja rikosoikeudellinen vastuu on lasten vanhemmilla. Lapsista tehtiin myös lastensuojeluilmoitukset. 

Surullinen asia tässä on tapahtumien olemassa olon lisäksi se, että ne ovat kaupungissa yleistyvä joka kesäinen tuska, sanoo Raatikainen. Kun siilit, linnut ja oravat alkaa näkymään katukuvassa, alkaa tulemaan ilmoituksia ympäri kaupunkia siitä, että mm. Siilejä potkitaan ja värjätään. Mielestäni surullista on vielä tajuta se, että on varmasti paljon tapahtumia ja tekijöitä, joita ei koskaan saada kiinni. 

Muistan toki omasta lapsuudestani, kuin pikkupojat heitteli sammakoita jne, mutta näin sen tapahtuman yhden ainoan kerran. Se mursi minut totaalisesti. Olen itse aina kokenut yhteyttä luontoon ja tuntenut erittäin valtavaa empatiaa eläimiä kohtaan, pari kesää sitten pelastin sammakonkudun, tein parvekkeelleni luontoakvaarion ja kasvatin syntyneet nuijapäät sammakoiksi, ja juuri oikealla hetkellä vein ne luontoon, silloin kun ne olisivat muutenkin maalle siirtyneet. Minulle ei ole ollut epäselvää missään vaiheessa se, että eläimet ovat olentoja, jotka tuntevat tunteita ja kipua.

Tämän kesän lokkien kidutuksessa lapset eivät olleet kyenneet ymmärtämään, että eläimet tuntevat kipua. Heille eläinten reaktiot olivat hauskoja juttuja, viihdettä. 

Olen sanaton. 

Tätäkö on tulevaisuus? Onko ihminen syntyjään paha? Voivatko kulttuuri ja sen sisäiset moraalit sekä arvot ohittaa pahasti ihmisen luontaisen yhteyden luontoon?

Väitän meinaan, että jos meistä kaikki ulkopuoliset vaikuttimet riisuttaisiin, niin olisimme yhtä kaiken kanssa, joka luontoon liittyy. Uskon myös sisäsyntyiseen moraaliin ja empatiakykyyn, siitä huolimatta, että kirjojen mukaan empatiakyky syntyy ja kehittyy yleensä sitä mukaa, kun henkilö itse saa empatiaa osakseen. Minä koen, että empatia ei ole ollut lähellä minua, mutta silti se on erittäin voimakas. 

Paha syntyy pahasta. Väkivaltaisuus seuraa vanhemmilta lapsille. Ihminen on luonnostaan niin hyvä kuin pahakin, elämän tapahtumat ja genetiikka määrittää loput, ne määrittävät suunnan. 

Psykopaatteja toki on myös se 1-2% väestöstä, ja heille on tyypillistä aloittaa pahojen asioiden tekeminen jo pienenä, mahdollisesti vanhempana siirrytään ihmisiin eläinten sijasta. Tähän olisi erittäin erittäin tärkeä puuttua varhain, ja toivon, että niin tehdään ja lastensuojelu ottaa todella vakavasti ilmoitukset lapsista, jotka pitävät eläinten rääkkäystä viihteenä. 

Monikulttuurisuus voi olla hieno asia, mutta sillä on väistämättäkin kolikon kääntöpuoli. Se mikä on täällä täysin vastoin kaikkia moraalisia sääntöjä ja lakeja, ei välttämättä ole jossain muualla asia, mikä herättäisi mekkalaa, vihaa, surua ja yleistä maailmantuskaa ainakaan enemmistössä ihmisiä, puhumattakaan rangaistuksista, esimerkiksi sakoista ja vankeustuomioista. Ja se mikä täällä on hyväksyttyä, on jossain täysin kiellettyä ja häpäistävää, ja joistain niistä seuraa jopa sakkoja ja vankeustuomioita. 

Eräs vaasalainen kertoo, että tuon tyyppiset tapahtumat ovat rajusti lisääntyneet sen jälkeen, kun kaupunkiin tuli uusia asukkaita muualta maailmasta, siksi yhdistän tämän kulttuuriin ja mahdollisesti sivistykseen. Enkä missään nimessä tarkoita sitä, että kulttuurin x sisällä kaikki tekevät eläimille pahaa, vaan sitä, että tiettyjen kulttuurien sisällä sellaiset tapahtumat ei herätä niin voimakkaita tuntemuksia, koska asia on ihan fine. 

Luin myös keskustelua aiheesta, ja muutamat henkilöt tulivat sinne sanomaan, että suomalaiset voisivat yhtä lailla tehdä samaa. Niin voisi. Suomessa on kuitenkin hieman erilainen kulttuuri eläinten kunnioituksen suhteen, kuin esimerkiksi Lähi-idässä, ei sitä voi kieltää, enkä lähde kieltämään itsekään sitä, vaikka ihmisten reaktiot voisivat luoda siihen painetta. Asioita pitää katsoa objektiivisesti, eikä olla kilpajalalla jatkuvasti näissä keskusteluissa. 

Mielestäni olisi erittäin tärkeää puuttua asioihin heti kun ongelmia ilmenee. En usko, että ihmiset löytävät sopua keskenään koskaan, mikäli kahden eri kulttuurin arvomaailmat ovat niin erilaiset. Erilaisuutta voi olla, mutta se erilaisuus ei saa satuttaa ketään, eikä sen varjolla voida pahaa tehdä, silloin se on juuri sitä kaunista erilaisuutta, jota tulee vaalia. Sitä minä toivoisin tänne.

Jokaisella on lainmääräämä velvollisuus puuttua mm. Eläinrääkkäykseen, mikäli sellaista jossain havaitsee, ja auttaa kärsivää eläintä. Ja toivon, että jokainen niin tekeekin. Meidän täytyy näyttää toisillemme, mikä on ok ja mikä ei, koska kaikkien vanhemmat ei oikeita oppeja jälkikasvulleen anna.

Lapsille voi myös kertoa, että jos lapsi havaitsee jonkun muun lapsen tekevän pahaa eläimelle, niin hän voisi muistuttaa, että siitä seuraa sakot vanhemmille, se on todella väärin, eläintä sattuu paljon ja vanhemmat saavat isoja ongelmia (lasu ja poliisit), ja toki myös siitä, että kun tekee kivoja ja hienoja asioita, saa paljon hyvää omaan elämään. Voi olla, että pieni muistutus auttaa, jos ei empatiakykyä/ymmärrystä ole. 

Mielestäni on äärimmäisen raastavaa ja ahdistavaa, että jonkun eläimen kohtalo voi olla pitkäkestoinen kidutus. Se tuntuu niin täysin kohtuuttomalta. Joskus mietin, että eikö ole mitään, mihin voisi lohduttautua, koska tätä kuitenkin tapahtuu ympäri maailmaa, että ihminen tekee pahaa eläimelle, turhaan.  Onko mitään, mihin lohduttautua? Syntyykö eläimen/ihmisen aivoissa shokkitila, joka estää kivun tuntemisen tai jotain muuta. Toivottavasti.

Se olisi ainut lohtuni.

 

Aamurusko – varjoille valoa