Näin kirjoitat hyvää tekstiä

”Tylsätkin aiheet voi ohjata omiin ajatuskulkuihinsa. Sitä vähän niin kuin huijaa itseään innostumaan. Kaikki hyvät ideat kannattaa ottaa talteen heti riippumatta siitä, mihin kohtaan tekstiä ne lopulta sijoittuvat.”

Kun ensimmäiset kirjaimet iskeytyvät tekstiksi, taustalla on todennäköisesti jompikumpi seuraavista asetelmista: tarve kirjoittaa tai tarve tekstille.

Tarve kirjoittaa pursuaa herkästi intuitiosta ja tunteista. Puhtaaksi esimerkiksi käy henkilökohtaiseen päiväkirjaan vuodattaminen. Kirjoittamisen tarve voi myös lähteä liikkeelle hyvästä ideasta tai tarinasta, jonka kirjoittaja haluaa saada talteen. Mahdollista lukijaa ei tarvitse ajatella, sillä sellaista ei vielä kirjoitusvaiheessa ole. Helppoa!

Tarve valmiille tekstille taas asetetaan ulkoapäin. Kyseessä voi olla opiskeluihin liittyvä essee, työhakemus, omaan työpanokseen liittyvä muistio tai mikä tahansa ulkopuolelta saneltu kirjallinen tuote. Tämä teksti on tyypillisesti työelämän teksti, joka täyttää tyhjiön. Sille on olemassa tietyt vaatimukset ja usein myös deadline.

Mitä haluat kertoa lukijalle?

Tilatun tekstin kirjoittaminen on vaikeampaa kuin oman inspiraation purkaminen. Ulkoisten vaatimusten paineessa joutuu helposti loukkuun, jossa kilpailevat keskenään toisten asettama vaatimus ja pään sisällä kaikuva tyhjyys. Näistä on traumoja jokaisella!

Yksi perusasetelma säilyy aina: kun kirjoitat, myyt samalla ajatuksiasi. Tämän vuoksi ensin täytyisikin olla mielessä, mitä oikeastaan haluaa. Mitä yrität sanoa lukijalle? Asenteesi paistaa läpi, oli sitten kyse kirjallisesta ilmaisusta tai myyntitilanteesta asiakkaan kanssa. Aitous on avain onnistumiseen.

ESIMERKKI. Minua pyydettiin työn merkeissä kirjoittamaan kannustuslauseita myyjille. Ensin kirjoitin listaan asiallisia viestejä, joiden kuvittelin sopivan myyvään ajatteluun. Samalla minusta tuntui, että olisi hauska kirjoittaa jotain ihan päätöntä, koska myyminenhän on iloista hommaa.
Annoinkin palaa ja kirjoitin ylimääräiseen tiedostoon monta hassunhauskaa tsemppiä, joista yksi kuului näin: ”PLINGG! Kuulitko tuon? Se oli myyntibonuksen ääni joka kilahtaa kukkaroosi kun teet seuraavat kaupat!” Olin mielestäni nokkela, mutta samalla minua hävetti pursottamani energian määrä. En ollut täysin varma, mitä myyntipäällikkö halusi. Lopulta lähetin hänelle kaksi eri tekstiä. Kumman rautainen ammattilainen osti? Päättömän version, tietenkin. Siinä oli aitoa tunnetta! Ne ensimmäiset versiot olin kirjoittanut ilman aitoa omistautumista.

Ole rehellinen itsellesi

Kirjoittamiseen pätee elämässäkin tärkeä lainalaisuus. Jos vain yrität miellyttää muita, hukkaat äkkiä itsesi ja oman uskottavuutesi. Teksti on löysäilijää kohtaan täysin armoton, koska harhailevista ajatuksista syntyy vaikeasti luettavaa massaa.

Sinun täytyy ottaa asia haltuun. Kirjoittajan pahin virhe on se ettei ymmärrä asiaansa itse.

ESIMERKKI. Kirjoittajan työssäni vastaan säännöllisesti samaan kysymykseen: ”Voisitko auttaa minua sanomaan tämän asian paremmin?” Helpoimmin asia ratkeaa yksinkertaisella vastakysymyksellä: ”No mitä sinä yrität tässä nyt sanoa?” Sesam aukene – siinä se on! Kirjoita tuo vastauksesi äläkä yritä jotain ylimääräistä.

Vaikeinta on oppia olemaan pelkäämättä valkoista paperia. Tässäpä vinkki: Voit kirjoittaa ensin auki kaiken sen, mitä mielessä pyörii, ja lyhennellä tekstiä myöhemmin tarvittavaan muotoon. Kukaan ei tule jälkeenpäin kyselemään, osasitko kirjoittaa kaiken kerralla hienoksi.

Inspiraatiosta työvälineeksi

Tekstin aiheeseen kohdistuva uteliaisuus voi leimahtaa itsestään, mutta aina näin ei käy. Vuosien kokemus helpottaa löytämään tekstin syntymiseen tarvittavia ajatuksia ja tekee työstä rutiinia.

Hyvä kirjoittaja ohjaa tylsätkin aiheet omiin ajatuskulkuihinsa. Sitä vähän niin kuin huijaa itseään innostumaan. Mitä kaikkea tähän aiheeseen liittyy? Mikä juuri minua tässä kiinnostaa? Voiko tämän liittää johonkin, mitä tiedän entuudestaan? Aidosta innostuksesta syntyy kiinnostavan kuuloinen tekstikin.

Tee omasta inspiraatiostasi työväline! Voit käyttää sitä hyödyksi tekstin aloittamiseen, vaikka se ei aina riittäisikään koko tekstin pituudeksi. Parhaimmillaan se kantaa läpi koko prosessin. Tärkeintä on kuitenkin päästä ensin alkuun.

Voit keksiä vaikka mitä metkuja!

Joskus vaan jumittaa eikä kahvikaan auta. Onneksi kiinnostuksen voi saada aikaan pintatasolla monin eri tavoin.

Ota tekstissä tavoitteeksi tietyn sanan käyttäminen tai välttäminen, tai mieti omalle tyylillesi vieraita tapoja sanoa sama asia ja kokeile niitä. Synonyymit ovat kivoja. Tarkastele omia maneereitasi ja koeta rikkoa niitä. Etsi kivoja sanapareja tai kirjoita niin kuin selittäisit asiaa nelivuotiaalle.

Matki kollegaa tai ota mallia valmiista teksteistä! Katso sanakirjasta tavallisten sanojen sivumerkityksiä. Kopioi parhaasta tekstistäsi huippukohtia ja vaihda faktat sopimaan uuteen tekstiisi.

Vaihda istumapaikkaa tai pidä tauko – aivot työskentelevät myös levossa.

Kaikki hyvät ideat kannattaa ottaa talteen heti riippumatta siitä, mihin kohtaan tekstiä ne lopulta sijoittuvat.

Muista, että tekstiä ei tarvitse kirjoittaa kronologisesti. Voit aivan hyvin aloittaa loppukaneetista ja keksiä otsikon viimeisenä.

ESIMERKKI. Minä kirjoitin myyntitekstiin kerran näin: ”Meiltä saat myös kevään uutuuksia ja kaikenlaista rihkamaa.” Sitten hihittelin työpisteelläni. Tietenkin deletoin mokoman röllilauseen nopeasti, mutta sen jälkeen oli helppo palata takaisin asialinjalle.

Kirjoituslukon avaamiseen on vain yksi lääke: k-i-r-j-o-i-t-t-a-m-i-n-e-n.

Etsi omat inspiraatiopolkusi ja anna palaa!

—————————————————

Helena Nurmikari

Kulttuuri Suosittelen Työ Syvällistä

Onneksi olkoon, kolmikymppinen!

Me vuonna 1987 syntyneet suomalaiset täytämme tänä vuonna 30 vuotta. Onneksi olkoon! Meitä on yhteensä noin 60 000, ja olemme nyt parhaassa iässä rakentamaan sekä yhteiskuntaa että omaa elämäämme.

Ikäluokastamme on tehty suuri pitkittäistutkimus, josta selviää, että joka viides meistä on hakenut apua mielenterveyden ongelmiin. On masennusta, paniikkihäiriötä ja vaikeuksia löytää elämän suuntaa.

Osasyy suureen lukemaan on se, että meidän aikanamme asioista puhutaan ääneen. Erilaiset elämäntarinat piirtyvät tilastoihin. Olisiko vaari kehdannut mennä terapiaan? Tuskin. Vaari meni hammasta purren metsätöihin.

Talvisota, are you kidding me?

Marsalkka Mannerheimin päiväkäskystä ja puusuksista on ikuisuuttakin pitempi matka 2000-luvun some-elämään. Uskomatonta kyllä, mutta me kolmikymppiset kärsimme yhä toisen maailmansodan taakasta.

Omien vanhempiemme lapsuus sodan aiheuttamien traumojen keskellä periytyi 1980-luvun koteihin turrutettujen tunteiden, alkoholismin ja suorituspaineiden muodossa.

Vanhempamme ovat haasteita huolimatta tehneet nuoresta asti valtavasti töitä ja myöhemmin pyyhkineet pyllyjämme 1990-luvun lamavuosina. He ovat jälleenrakentaneet sotienjälkeisestä Suomesta parhaan mahdollisen meitä varten.

Paineen alla jokainen on tehnyt parhaansa. On paljon, mistä saamme olla kiitollisia.

Todellisuus vastaan minä

Keitä me kolmikymppiset olemme nyt? Kaukonäköisimmät käyvät töissä ja maksavat asuntolainaa ennätyspienellä korolla. Joukkoomme mahtuu jo monia äitejä ja isejä, jotka vaihtavat oman jälkikasvunsa vaippoja. Yhtä lailla moni vielä opiskelee ja pohtii hiuksia haroen, mikä minusta oikein pitäisi tulla.

Arkea pyöritetään nykyään sykäyksittäin vuoden mittaisilla määräaikaisilla työsopimuksilla. Meidän kolmikymppisten on lähes mahdotonta sitoutua työelämään.

Vaikka olisit kuinka pätevä, sotkeudut nopeasti pätkätöiden köysirataan pystymättä muodostamaan työelämän identiteettiä. Vanhempiemme on vaikea käsittää tätä.

 – Haluanko tehdä tätä vai pitäisikö sittenkin kokeilla jotain muuta? Olenko tarpeeksi arvokas, että saan vielä yhden määräaikaisen työsopimuksen?

Muiden asettamille paineille et voi mitään. Tärkeämpää onkin, mitä itse itseltäsi vaadit. Kun katsot peiliin, kuka katsoo takaisin?

Hengitä syvään ja etsi lapsuuden minäsi ahdistuksesi keskeltä. Oletko yhä se sama Jenni tai Ville, joka pakkasi elokuussa 1994 ensimmäisen koulureppunsa?

Tavoitteet – uhka vai mahdollisuus?

Olit sitten pätkätöissä tai tuore äiti tai isä, hymy- ja huolirypyt silmiesi ympärillä ovat syventyneet kuin huomaamatta. Kiirettä on pitänyt.

 – Mitä juuri minä tahdon elämältä?

Onnekkaimmilla on hyvä työsuhde ja persoonaan sopiva tutkinto, ehkä niitä lapsia. Kiintopisteiden ympärille voi rakentaa elämän, joka muistuttaa etäisesti 1950-lukuisten vanhempiemme elinkaarta: työ, parisuhde, asuntolaina, lapset ja ystävät.

Jos jokin näistä puuttuu, hätä tuntuu 30-vuotispäivänä suurelta. Onkin oleellista miettiä, kuka elämäsi tavoitteet on asettanut: sinä vai edellinen sukupolvi?

Tärkein päiväsi on tänään

Mitä tahansa elämässä haluatkin, ehdit vielä saavuttaa sen. Meidän ikäluokkaamme on siunattu mahdollisuudella kouluttautua, halvoilla ulkomaanlennoilla, ehkäisypillereillä ja hedelmöityshoidoilla, KELAn tukemalla psykoterapialla ja helpoilla deittisovelluksilla. Olemme vapaita.

Sinua ei estele juuri mikään muu kuin sinä itse. Kaikki muu on ulottuvillasi – ihan totta – pelkällä napin painalluksella.

Ota minuudesta koppi ja rakenna itsellesi se elämä, jonka ansaitset. Tee parhaasi oman sukupolvesi painekattilassa, kuten vanhempasikin tekivät. Myös heidän vanhempansa tekivät parhaansa, vaikka me emme sitä enää ymmärräkään.

Saat ja joudut etsimään voiman sisältäsi yksin. Se on sinun taakkasi, koska olet syntynyt vuonna 1987. Samalla se on suuri lahja.

————-

Äärimmäinen – Helena Nurmikari

Kirjoittaja on vuonna 1987 syntynyt filosofian maisteri ja copywriter.

Suhteet Oma elämä Työ Syvällistä