”Tyttö lääkehuuruissa” Viimeinen luku.

Yön viisaus homeboy Lao Tzulta 

“If you are depressed you are living in the past. 
If you are anxious you are living in the future. 
If you are at peace you are living in the present.”
Minun blogini ensimmäisessä postauksessa kerron yhden elämänvaiheeni päättymisestä. Uskon, etten ole ainoa ja on monia ihmisiä, jotka ovat kärsineet, kärsivät ja valitettavasti tulevat kärsimään mielenterveyteen liittyvistä häiriöistä ja ongelmista.  

Tasan vuosi sitten elämäni oli ohutta lankaa, joka olisi voinut katketa hetkellä millä hyvänsä. Sisälläni vallitsi totaalinen kaaos, joka oli onnistunut tuhoamaan fyysistä terveyttä ja sosiaalista elämääni. Viikot tuntuivat kuukausilta, päivät tuntuivat viikoilta ja tunnit tuntuivat päiviltä, jotka olivat silkka tuskaa täynnä. Olin lopulta siinä pisteessä missä en kokenut mitään positiivisia tunteita mutten myöskään ollut enään surullinen. Olin niin turtunut kaikkiin mahdollisiin tunteisiin, oli olemassa vain pelko ja ahdistus elämisestä eteenpäin. Olin kuori ilman etanaa, näyttö ilman tietokonetta, pussi ilman karkkeja. Tyhjä ja turha.

Silloin hakeuduin läheisten painostuksesta lääkärille ja hyvä vaan. Muuten olisi tässä vaiheessa huoneestani tullut jo vierashuone. Ei varmaan tule kenellekkään yllätyksenä se, että heti ensimmäiseksi terveysasemalla minulle määrättiin lääkkeitä ilman mitään tutkimuksia tai tarkempaa tutustumista tilanteeseeni. Mitään varsinaista apua tai tukea saanut lukuisilta lääkärikäynneiltä. 8 kuukautta jatkui tämä sama paska. Kerran tai kaksi kuukaudessa kävin tapaamassa lääkäreitä, psykiatreja ja psykologeja, toivoin, että joku niistä auttaisi minua selvittämään tätä solmua, johon olin itseni solminut. Ei. Jäin omilleni. Eikä se ollut minulle mitään uutta, koska jo viimeiset 6-vuotta olin puskenut eteenpäin yksin, käsi kädessä kroonisen masennuksen kanssa, jota kutsun edelleen sisälläni kummittelevaksi möröksi.

Lääkkeistä oli paljon apua alussa, sillä ne piti loitolla hysteeriset paniikkikohtaukseni, lievitti suoriutumispaineitani ja esti suunnattomat ahdistukset ruuan ympärillä. Samoin pakko-oireet hävisivät.Ei enään tarvinnut syödä tietystä lusikasta. Ruuan ei pitänyt enään olla tietyssä järjestyksessä jääkaapissa(jos joku siihen koski niin sain kauheat raivokohtaukset). Ei enään ollut sekunnilleen tarkkaa aikataulua, jota piti seurata kuin pyhintä kirjaa. En enään punninut ja laskenut joka ikistä palasta minkä suuhuni laitoin. En enään käynyt joka 10 minuuttia vaalla. Aloin vapautumaan kahleista. Sen sijaan alkoi toisenlainen ongelma. Ahmimishäiriö. Siinäpäs tuli XXkg neljässä kuukaudessa. Unettomuus oli tässä vaiheessa jatkunut jo melkein 1,5 vuotta(ei ole kunnossa vieläkään). Lääkket vähensivät triggereitä, tasapainottivat ja pitivät tunne-elämäni neutraalina. Olin kuin ne suosituimmat ”kylmät” kundit korealaisista saippuaoopperoista.  En liikuttunut mistään, kaikki oli ihan vitun sama ja en ollut itkenyt vuoden aikana kertaakaan. Tietysti, jotkut negatiiviset ja kriittiset ajatukset kehosta ja omakuvastani, sekä tietyt syömishäiriöiset ”rituaalit” olivat ja ovat vieläkin osa joka päiväistä elämääni.

FAST FORWARD >>>

Viime vuoden loppu puolella huomasin lääkkeiteni aiheuttavan itselleni paljon enemmän haittaa kuin hyötyy. Alkoi vituttaa jatkuva heräily pitkin yötä, ruuan jatkuva ahmiminen sisäiseen tyhjyyteen ja tunnettomuuten. Viikko ennen uutta vuotta päätin jättää myrkyt taakseni. Vähitellen vähensin annosta, sitten söin joka toinen päivä puolikkaan annoksen ja nyt olen ollut 5 päivää ilman. Ei ole tullut mitään pahamaineisia vieroitusoireita, muuta kuin huimausta, ajatusten karkailua ja väsymystä.

Tosiaan hyppään takaisin otsikkooni ”Vika luku”. Vikalla luvulla tarkoitan loppua tälle elämänvaiheelle, jonka olin kulkenut lääkehuuruissa automaatilla. Olen lähellä maaliviivaa! Sen maaliviivan ylitettyä saan takaisin minun tunne-elämäni kirjavat värit. Mistä tiedän että olen lähellä maaliviiva? Siitä, että alan taas aina itkemään kun katson Swedish House Mafian ” Save the World” musiikkivideon.  Joku tässä voisi kysyä minulta ”Jäikö lääkkeet aamulla ottamatta?`”.

Kyllä jäi.

 

 

 

Kommentit (2)
  1. Ketlin, oot aito, rehellinen ja rakastettava ihminen! <3 Ja tietysti, tervetuloa Lilyyn! 🙂

    1. Ihana Saranda, kiitos! Likewise 😉 Ja kiitos, yritän tässä vielä oppia Lilyn asetuksia ja käytettävyyttä. Toivottavasti selkenevät käyttämisen myötä 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *