On monia asioita mistä osaan kirjoittaa. Ulkopolitiikka. Sananvapaus. Ilmastonmuutos. Talouskriisi. Euroopan Unionin imurisäädösten harmonisointi (jep).

Sitten on niitä asioita joista en osaa kirjoittaa oikeastaan yhtään mitään. Omat ajatukset. Minäkuva. Maailmankatsomus. Elämä. Mitä näitä nyt on.
 

Olen kasvanut tiukasti kiinni ns. akateemiseen identiteettiini, ja sen linssin läpi tarkastelen maailmaa: kriittisesti, analyyttisesti, valmiina tarraamaan elämän epäkohtiin joita sitten pyörittelen milloin minkäkin tutkimustyön yhteydessä. Viime marraskuussa tavattuani uuden tuttavuuden huomasin, että enpä taida muusta osata puhua kun opinnoistani: keskustelun vire kohosi nopeasti hälyyttäviin atmosfääreihin kun tapaamisemme ensimmäisen puolen tunnin aikana annoin ytimekkään yhteenvedon EUn imurisäännöksestä. Ei se siihen yhteen tapaamiseen jäänyt mutta en lähtisi hyvästä ensivaikutelmasta itseäni suitsuttamaan.

Akateemisuus ja itsensä kehittäminen opiskelun kautta on suuri osa identiteettiäni. Myönnän olevani jopa hieman ihastunut tähän minuuteni komponenttiin. On toki monia muitakin asioita jotka koen vahvasti osaksi ’minääni’: kahviriippuvuus. Jalkapallo. Paljasjalkainen pohjoiskarjalalaisuus. Toisaalta vahva Malmö-juurtuminen. Ulkosuomalaisuus. Jopa Rooma. Kärkkäys. Päättäväisyys. 
 

Vaikka 22 vuotta olenkin pyöritellyt tätä minäkuvaani, kertaakaan en ole tainnut asiasta koettaa laittaa ajatuksia paperille. Tästä ajatuksesta lähti tämäkin blogiprojekti liikkeelle. Vuoden 2016 sarastaessa myös maisterihakujen mukana tuoma eksistentiaalinen hämmennys on lisännyt tätä tarvetta identiteetin etsiskelylle. Siispä sunnuntaina mutteripannukahvihöyryissä päätin lopultakin viritellä jonkun tilan missä mutustella näitä ajatuksia muutenkin kun päänsisäisesti, vähentääkseni a) yleistä henk.koht hämmennystä ja b) tarvetta avautua hallitsemattomasti väärille ihmisille keskellä yliopiston kahviota.

Thus, tällä blogilla on muutama tavoite:

1. Pitää yllä sitä vähäistä suomenkielen kirjoitustaitoa mitä tässä on jäljellä
2. Opetella selkeyttämään omia ajatuksiaan edes sen verran että saisi järjestettyä ne kutakuinkin johdonmukaisesti tekstikenttään
3. Nyt ne pilkkuvirheet kuntoon
4. Aivoitella elämästä

Nyt kun on tullut puhuttua siitä mitä olen, voisin kai mainita muutaman asian mitä en todellakaan ole: 

luova kirjoittaja (working on it)
kärsivällinen
hillitty
järjestelmällinen
ruoanlaittotaitoinen

Kolmisen vuotta sitten muutin omilleni yliopisto-opintojen houkuttelemana. Kovan uhoamisen ja pienen italiakokeilun jälkeen päädyin niinkin kauas kun rapakon taa Ruotsiin. Mittään en osannut Malmöltä odottaa mutta sitä kovempaa se kolahti. 

On tässä kolmivuotisen aikuiselon kasvukipuilun aikana saanut kasvaa. Siksipä lopulta annoin itselleni periksi ja ajattelin kokeilla tuhertaa tästä aina sillointällöin mustaa valkoiselle: mitä on tullut nähtyä, koettua ja opittua; rakastettua tai vihattua; mitä en saa koskaan tekemättömäksi; miksi se ei oikeastaan haittaa; minkä haasteiden kanssa vielä vuosienkin jälkeen tahkoan. Semmoista elämänmakuista hakemista. 

Että joku päivä voin selata kirjoituksiani takaperin ja hörähdellä pilkkuvirheille.

Ja vähän paljon itsellenikin.

Ehkäpä tästä on jotain hyötyäkin.

Buona notte,

/A