”No mitä sä oot tullu hakeen? ” Sinkkuvuodatukset♡

En mä tiedä.
Tai tiedän, mut en voi sanoa sitä ääneen.
Se on salaisuus.
Säikähdät jos kerron. 
Säikähdän itsekkin.
Mut voin kirjottaa jotain muuta.
Ja piilottaa sen rivien väliin. 
Etsitään se yhdessä. 
Koko maailman kanssa. 

Deittailu on yllättävän perseestä. Vaikka en ees oo sitä hirveästi harrastanut. Mutta ajatuskin siitä ahdistaa.
Mutta jos haluaa olla varteenotettava yhteiskunnan kansalainen, pakko se parisuhde on saada aikaan, ennemmin tai myöhemmin.
Lähipiirin paras ohje asiaan on tietty: ”Sulla on vaan liian korkeet standardit.” 

No perkele. 

Luulisi, kun tähän rumbaan lähtee mukaan ja yrittää parhaansa sopeutua yhteiskuntaan, saisi asettaa asialle just ne reunaehdot jotka itse haluaa.
Mutta hei, kyllä muut tietää mitä mä tarvin!!
Sen jäbän pitäs olla tälläsissä töissä.
Ja kiinostunut tosta.
Olla etniseltä taustaltaan tätä.
Niin ja pitäähän sen olla selkärankainen että se voi tapella Hennan kans.
Ja olla vakavalla mielellä matkassa, koska Henna haluaa naimisiin.
Ja perheen. 
Musikaaliset miesoletetut, soitelkaa. 

Ei riitä, että tasapainottelee siinä kuuluisalla veitsenterällä, tai kahdella.
Kokonaisella tusinalla teriä.

Ei riitä, että tasapainottelee siinä, miten paljonko liekaa antaa uudelle tuttavuudelle, mahdollisesti elämänsä rakkaudelle.
Että oppikirjan mukaan vastaa ja ghostaa viesteihin hyvässä combinaatiossa, vakuuttaen olevansa yhtä aikaa vakavissaan, mutta pilke silmäkulmassa.
Jostain syystä, sinkku on myös tilivelvollinen muille ihmisille siitä, kenelle sen mahdollisuuden antaa. En saa olla liian hankala ja vaativa, pitää tyytyä siihen mitä elämä tarjoaa. Vaikka siihen naapurin bensalenkkariin, koska sit ei ainakaan tarvisi olla yksin.
Ja parhaassa tapauksissa, pitäisi antaa muiden etsiä se mies mulle.
Koska kyllä ne tietää mitä mä haluan.
Tai mitä mun pitäis haluta. 

 

Tästä muut Sinkkuvuodatukset♡

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Missä vika? Sinkkuvuodatukset♡

Essee: Parisuhdetta palvova kirkko unohtaa usein sinkut

”Sinkkuaikaa kohdellaan ohimenevänä vaiheena, josta kunnollisten ihmisten tulee päästä yli. Väestöliiton tutkija kutsuu sinkkujen vanhempiensa luona viettämää lomaa ”nolla-ajaksi”, koska sinkku ei sen aikana pääse tutustumaan otollisiin puolisokandidaatteihin.”

Olen tässä päässyt ranttauksen makuun, niin kitistään tänään yhteiskunnasta. Kaikille sinkkuvuodatus-postauksille on ikäänkuin löytynyt lause, joka on aloittanut aivojen ärsytyksen, ja tähän voisin lainata seuraava omilla korvilla kuultua lausetta: ”Jos on yli kolmekymppinen, eikä ole kenenkään kanssa, niin siinä ihmisessä on jotain vikaa.”

Okei, en triggeöidy heti. Ymmärrän ajatuksen lauseen takana, että olet vähän kummallinen, ehkä yksinkertainen tai valtavirrasta poikkeava. Hyypiö tai narsisti joka ei parisuhdetta oikeastaan edes ansaitse. 

Mutta kuitenkin triggeröidyn. Koska koen olevani vaimomatskua.
Olisin hyvä tyttöystävä. Tasapainoinen, kärsivällinen ja hauska. Olisin tarpeeksi kotona kainalossa, mutta minulta löytyy kuitenkin oma elämä ja kavereita.
Välitän, mutta en takerru.
Voin pestä pyykit ja tarkistaa itse autoni öljyt.
Mulla on kaverisuhteita joita vaalin, perhe on tärkeä.
Ja oon onnellinen.
Just nyt.
Ja kaiken tämän keskellä takaraivossa jyskyttää ajatus siitä että en ole normaali.
Jotain on täytynyt mennä vikaan, koska en ole vakavassa parisuhteessa.
Koko yhteiskunta tuntuu huokuvan tätä ajatusta. 
Että parisuhde on lopullinen päämäärä verojen maksamisen rinnalla ja ilman tämän päämäärän saavuttamista, olen häpeäpilkku. 

Yksilö ei saa olla onnellinen, jos hänellä ei ole parisuhdetta.
Et, vaikka koet tekeväsi tärkeää työtä josta pidät, kokisit harrastusteni tuovan sisältöä elämääsi ja vaikka löytyisi haaveita ja päämääriä.

Ihmiset, artikkelit, mainokset ja asenteet huokuvat ympärillä että, en voi olla tyyyväinen elämääni. En voi olla 100% onnellinen jos en jaa jääkaappia toisen ihmisen kanssa.
Tai mikä parasta, lisäänny hänen kanssaan.
Ihmisen elämässä on joku synkkä pilvi jos hän ei edes halua seurustella.
Lapsuuden trauma tai mielenterveysonglema. 
Koska eihän kukaan voi olla tyytyväinen epätäydellisessä yksinäisyydessä.

Odotan sitä päivää, kun ihmisen annetaan olla rauhassa sinkku. Että häntä ei painosteta kumppanin etsimiseen.
Että hän saa löytää elämänsä tarkoituksen myös muualta kuin parisuhteesta ja hänen läheisensä tukisivat häntä siinä. 

 

Tästä muut Sinkkuvuodatukset♡

Suhteet Oma elämä Rakkaus