Parempaa kuin Netflix

Olen asunut vuodesta 2014 asti enemmän tai vähemmän omillani, mutta en ole koskaan omistanut omaa TV:tä. En ole tarvinnut. Enkä oikeastaan ehtinyt.

Onneksi muotiin tuli netin omat suoratoistopalvelut. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin Netflixin asiakkaaksi ja nyt tuo yksi yksinäinen tili ja ruutu on jaettuna koko perheen käyttöön olohuoneen pleikkariin. 
Netflixistä en ole luopunut. Vaikka on kuukausia, että hätinä ehdin sitä avata, pidän kuitenkin tilausta yllä. Koska kun tarve yllättää, on kiva olla ongelmaton, mainokseton vaihtoehto.

Mutta vaikka kotona olen julistanut, etten koskaan käytä kahta samanlaista palvelua rinnakkain (jos haluan laittaa HBO:n niin lopetan Netflixin), niin olen huomannut lipsuneeni tästä päätöksestä. Olen nimittäin huomannut olevani vannoutunut Yle Areenan käyttäjä.

Sulassa sovussa Netflix ja Yle Areena.

Kaivoin siskolle esiin Skamin jota lomalla tahkosimme yhdessä. Odotan kuin kuuta nousevaa SVT:n tekemää sarjaa, Ainoa oikea tie (Den enda sanna vägen) joka kertoo lahkoista Ruotsissa. Olympialaiset pyöri puhelimen ruudulla ja olen merkannut suosikkeihin monia dokkareita ja sarjoja jotka odottavat katsomista. Mutta missä vaiheessa näin on käynyt? Onhan Areena ollut olemassa jo vaikka miten kauan, mutta yhtäkkiä, se on sisällöltään just sitä, mikä itseä kiinostaa? Joku ansaitsee palkankorotuksen Yleisradiolla. 

Pisteet/Minipelipisteet: 8/7

+kuulostaa katu-uskottavalta, kun kertoo katsoneensa dokumentin Areenasta, eikä Netflixistä

Pisteet/Minipelipisteet: 8/8