Kaffia
”Siis, tossa lukee oikeesti kaffi?”
Näin kysyi epäuskoinen luokkakaveri, kun tuli käymään.
Olin täyttänyt vanhan pikakahvipurkin täyteen uutta purua, liottanut etiketin irti ja merkannut washi-teipin palaan sanan kaffi.
Kahvilla ja minulla on hämmentävä historia. Olin kämpille alunperin hommannut purkin pikakahvia jos luonani kävisi kahvivieraita. En omista kahvinkeitintä, vaan keitän litra kaupalla vettä, siitä riittää teenjuojille ja kahvittelijoille.
Olen lähes aina ollut vannoutunut teen juoja. Irtoteetä löytyy edelleen kaapista enemmän kuin ehdin käyttää.
Kiitti snäpistä, Salla. Otin screenshotin.
Viime keväänä kahden harjoitteluni ja loppu kesän töiden jälkeen, huomasin juovani päivittäin kahvia. Leirielämä vaati ilmeisesti veronsa.
Seurakunnissa käytetään usein reilun kaupan kahvia, joten käytin mahdollisimman jytyä maitoa (kermaa, if possible) ja sekoitin mukaan kaksi palaa sokeria.
Syksyllä kouluun paluun jälkeen havahduin siihen tosiasiaan, että olin käyttänyt muutamasa kuukaudessa loppuun pikakahvini. Ostin toisen pötikän. Jonka juuri täytin uudelleen.
Mutta eilen, kun kulutin aikaani kirpparilla, mukaani tarttui ensimmäinen oma kahvinkeitin.
Kotoa tuttu Dolce Gusto.
Tähän on tultu.
Pisteet/Minipelipisteet: 6/6
+Aikuisen kirppariostos
-Ei yhtään epäekologisempaa ja eettisesti kyseenalaisemman valmistajan kahvinkeitintä löytyny?
Pisteet/Minipelipisteet: 6/6
