Ruokapornoa reissuilta – maistoin, pidin ja suosittelisin
Reissaamisessa parasta on uuden näkeminen ja kokeminen. Ja syöminen. Tai oikeastaan kaikki ruokaan liittyvä. Itse asiassa reissua suunnitellessa ensimmäisten selvitettävien asioiden joukossa on AINA kohteen ruokakulttuuri. Ruoka nimittäin toimii oivallisena porttina paikalliseen kulttuuriin, tapoihin ja elämäntyyliin: mitä, miten ja milloin syödään, miten valmistettuna ja mitä raaka-aineita käytetään? Siitäpä syystä pyrin aina kokeilemaan paikallisia ruokia ja etsiytymään paikkoihin, joissa paikallisetkin syövät.
Omiin kaikkien aikojen ruokasuosikkeihin kuuluvat ehdottomasti tartarpihvit, osterit ja Chicagolainen erikoisuus, deep dish pizza.
Huomaan usein arvioivani myös reissun onnistumista vahvasti ruoan kautta, sillä onhan syöminen parhaimmillaan kiistatta yksi elämän suurimmista nautinnoista. Itselleni ruokakuvia on kertynyt jokseenkin vähän, sillä kroonisesti nälkäisenä henkilönä nälkä on yleensä jo siinä pisteessä ruokaa saataessa, että vasta puolet syötyäni tulee mieleen, että olisihan tuosta kuvankin voinut ottaa.
Onnekseni siis omaan vatsan joka ei kovin pienestä ota itseensä ja ruokamyrkytyksen uhriksi olen joutunut yhden ainoan kerran reissussa (ilmainen vinkki: jos katkaravut siis maistuu vähänkään oudolle, EI niitä kannata syödä) vaikka olen suuremmin murehtimatta nautiskellut kypsentämättöminä tarjottavia ruokia, juomia jäillä ja länsimaista, steriiliä kylmäketjua uhmaavia säilöntä- tai tarjoilutapoja. Yhden ainoan kerran ei riittänyt sisu edes maistamaan, kun tarjolla oli ankan munia joiden sisällä jo muutaman viikon kehittynyt poikanen (balut).
Kirjoittajan suosikki(ruoka)kohteet – tai 3 niistä
Tienvarsi kojusta (luultavasti) kanaa, lisäproteiinia ampiaisentoukista vaellukselle ja kuivalihaa – katsaus Kaakkois-Aasiaan
Kaakkois-Aasia kokonaisuutena. Mahdollisuus maistaa paljon sellaista, mitä länsimaissa harvemmin mielletään ruoaksi on tarjolla: hyönteisiä, käärmeitä, koiraa, puhvelia, rottaa ja muita jyrsijöitä… Oman jännityksensä katukeittiöhin ja night marketeihin tuo se, että usein yhteisen kielen puuttuessa raaka-aine jää arvoitukseksi. Erilaiset uskomukset raaka-aineiden ympärillä ovat vahvoja – lähes kaikki parantaan mieskuntoa ja useita eläimiä syödäänkin, jotta joku haluttu ominaisuus siirtyisi syöjään, itse en kuitenkaan moista vaikutusta ole huomannut. Omat suosikkini alueelta ovat laosilainen laab -salaatti, thaimaalainen papaija salaatti (tosin paikallisittain hyvin miedosti tehtynä) ja ihanat tuoreet kevätkääryleet. Kahvin ystäville etenkin Laos ja Vietnam tarjoavat loistavaa kahvia ja kahvijuomia.
Perinteisiä portviinin kuljettamiseen käytettyjä veneitä, Calemin portviinitynnyreitä ja ah, francesinha.
Porto. Seudun erikoisuus on francesinha -leipä, joka on takuuvarmasti keksitty alun perin maailmanlopun darrassa, sillä annoksessa on ainakin kolmen viikon edestä suolaa ja rasvaa – mikäs siis sen parempaa! Eli leipä, jonka väliin tulee kinkkua, paria sorttia makkaraa ja pihvi tai naudanpaistia, päälle paistettu muna, jonka jälkeen tuo kokonaisuus kuorrutetaan sulatetulla juustolla ja tarjoillaan olutpohjaisen kastikkeen ja ranskalaisten kanssa. Lisäksi sieltä saa suosikkileivoksiani, ihania vaniljaisia Pastel de Belémeitä (joita saa koko Portugalista). Dourojoen laakso on lisäksi portviinin koti, eli Portossa pääse tutustumaan kattavasti (ja todella edukkaasti) eri valmistajien portviineihin!
Lokakuisen Tallinnan reissun saldoa Dominicista ja Vaikesta
Viimeinen vinkki saattaa olla yllättävä yllätyksettömyydessään, nimittäin Tallinna. Itänaapurimme nimittäin tarjoaa vaivattoman mahdollisuuden minilomailuun pääkaupunkilaisille. Tallinnassa on todella paljon loistavia ravintoloita ja paikallinen palvelukulttuuri on kehittynyt huimasti vuosien takaa, jolloin palvelu tuntui jopa suomalaisittain hymyttömältä ja kylmältä. Hintataso on edelleen sen verran edullisempi, että samaan rahaan kuin millä Suomessa saa pitkän kaavan illallisen juomineen, saa Tallinnasta vieläpä lisäksi kivan hotellin. Viimeaikaisia suosikkeja (kuten monen muunkin, mutta ei suotta) ovat olleet mm. Dominic (Vene 10), Rataskaevu 16, Restoran Ribe (Vene 7) ja kestosuosikki F-Hoone (Telliskivi 60).
Mielellään kuulisin muiden parhaita ruokaliitännäisiä vinkkejä lisättäväksi to do -listalle, erityisesti Japani olisi ajankohtainen… 🙂
– M
