Camino de Santiago – 500 kilometriä patikoimisen riemua

Vuosi 2012, pari kaveria ja loistava idea – lähdetään kävelemään 500 kilometriä Pohjois-Espanjaan. Itse olin jo vuonna 2009 reppureissullani Espanjassa ihmetellyt pitkin Pohjois-Espanjaa näkyneitä patikoijia rinkoista roikkuvine simpukankuorineen ja käynyt reitin päätepisteessä Santiago de Compostelassa, joten täysin vieraasta ideasta ei siis kuitenkaan ollut kyse.

500 kilometrin matkalle mahtuu monenlaista maisemaa. Ja loputtomasti tietä.

Asiaan suuremmin perehtymättömille lyhykäisyydessään: Camino de Santiago on yli tuhat vuotta vanha kristillinen pyhiinvaellusreitti  Santiago de Compostelan katedraaliin, minne apostoli Jaakob vanhempi uskotaan haudattaneen. Sen uskotaan myös olevan yksi kolmesta pyhiinvaellusreitistä, joilla voi saada kaikki syntinsä anteeksi. Fyysisiä reittejä on kuitenkin useita (mm. Ranskasta ja Portugalista), jotka kaikki päättyvät Santiago de Compostelaan. 

Sininen Camino del Norte eli alkuperäinen suunitelmamme vaihtui olosuhteiden pakosta keltaiseen Camino Francesiin Burgosista eteenpäin.

Liikkeelle lähdettiin huhtikuun puolessa välissä Irúnista tavoitteenamme kulkea pohjoista Camino del Norte reittiä 800 kilometrin matka Santiagoon patikoimalla ja vuokrapyörillä. Aikaisesta ajankohdasta johtuen varsinainen kausi ei kuitenkaan ollut vielä alkanut ja reitin alkupäässä majoituspaikkoja oli vaihtelevasti auki, eikä pyöriä juurikaan saatavilla, joten jouduimme jo melko pian luopumaan tuosta haaveesta ja siirtymään suositummalle Camino Francesille matkaamalla bussilla Burgosiin. Reitti Caminolla vaihteli helposta ja tasaisesta 14 kilometrin suorasta jyrkkiin irtosoran peittämiin nousuihin vuorille, valtaosan matkasta ollen kuitenkin helppoa tai keskivaikeaa, joten reitti sopii lähes kaikille.

Reitin seuraaminen on tehty erittäin helpoksi – reitti on viitoitettu keltaisin nuolin, eikä karttaa tarvitse juurikaan katsoa jos muistaa tarkkailla ympäristöään. Kartan avulla on toki helpompi suunnitella päiväetappinsa ja taukonsa ja meillä olikin matkassa opaskirja, jossa reitti oli jaettu valmiisiin etappeihin ja karttaan merkitty reitin varrella olevat majapaikat, ravintolat, kaupat ja mikä tärkeintä – paikat joista saa leiman. Matkan varrella nimittäin kerätään leimoja pyhiinvaeltajapassiin, jolla sitten voi Santiagossa todistaa kävelleensä vähintään 100 kilometrin matkan ja lunastaa uroteostaan diplomin. Tuolla passilla saa leimojen lisäksi myös useista paikoista edukkaampaa pyhiinvaeltajamenua, joka sisälsi yleensä alku-, pää- ja jälkiruoan, sekä viiniä ja maksoi yleensä 6 – 10 €.

Reitin helppous viehättää, eikä karttaa välttämättä tarvitse – seuraa vain keltaisia nuolia!

Reitin varrella on reilusti majapaikkoja, joskin itse pyrimme yleensä yöpymään lahjoitusperiaatteella toimivissa useimmiten luostarin yhteydessä olevissa pyhiinvaeltajamajoissa. Valtaosassa pääsi nukkumaan kerrossänkyyn, toisissa lattialla olevalle patjalle ja riittävän lämmin makuupussi olikin vielä tuohon vuoden aikaan välttämätön, sillä rakennukset olivat vanhoja (eli jääkylmiä) kivirakennuksia ja säät tuolloin poikkeuksellisen kylmät ja sateiset vuodenaikaan nähden. Vessaan ja kylmään suihkuun sai yleensä jonottaa, mutta muutoin nuo majapaikat olivat yleensä hyvin tunnelmallisia ja antoivat reissuun oman fiiliksensä. Niissäkin majapaikoissa jotka yöpymisestä veloittivat selvisi yöstä yleensä n. 10 € jos oli valmis yöpymään dormissa.

Maisemia matkan varrelta

Kaiken kaikkiaan reissuun meni 21 päivää, päivämatkan ollessa keskimäärin 25 kilometriä. Kokonaiskustannuksia en enää muista, mutta budjetoimme muistaakseni n. 30 € / pvä. Välipäiviä emme tuona aikana pitäneet, sen sijaan kävelimme parina päivänä lyhyemmän matkan. Vaikka suuren osan matkasta satoi ja joinakin aamuina yhä edellisen päivän jäljiltä märkiä kamppeita päälle pukiessa vitutti pahasti oli motivaatio hukassa, oli tuo reissu ainakin ikimuistoinen ja suosittelen ehdottomasti lähtemään matkaan jos patikointi vähänkään kiinnostaa. Minkäänlaista vakaumusta tuo reissu ei vaadi, mekin oltiin reissulla puhtaasta patikoimisen ilosta. Tosin jos sillä nyt sattui saamaan syntien listansa tyhjäksi niin diplomi on tallessa. Just in case.

Vinkkinä vielä reissua suunnitteleville:

1. Hyvät vaelluskengät
2. Makuupussi ja korvatulpat
3. Mielikuvituksellista seuraa (kyllä, 500 kilometrin matka on PITKÄ. Jutut loppuu ilman mielikuvitusta n. viikossa)

Syyskuussa luvassa taas leimojen keräilyä, tällä kertaa Itävallan Alpeilla kun suunnaksi otetaan reilun 300 kilometrin Eagle Walk.

Jos on Camino suunnitteilla ja herää kysymyksiä, niin annan mielelläni vinkkejä!

– M

Tärkein mukaan reissuun, eli hyvä matkaseura!