Takana ovat niin mahtavat kolme kuukautta, että ei voi kuin hymyillä. Siitä huolimatta oli uskomattoman ihana palata kotiin. Kotimatka sujui hyvin ja kun vihdoin saavuimme Oulun lentokentälle, olotila oli melko väsynyt mutta niin onnellinen. Myös yllätykseksemme rinkat saapuivat perille. Kun viimeistä kertaa Oulussa odottelimme rinkkojen saapumista, meitä jännitti niin paljon! Jännitti tulla kotiin ja nähdä kaikki rakkaat. Lentokentällä meitä olikin iso kaarti vastassa ja lämpimin halauksin meidät toivotettiin tervetulleeksi takaisin kotiin. Toivoimme lunta kotiinpaluulle ja pari tuntia ennen Suomeen saapumista oli kuin olikin lumisade alkanut ja näin saimme mistä haaveilimme. Oli ihana ottaa ensimmäinen henkäisy Suomen raikasta ilmaa ja suunnata kotiin. Kentällä Henna ystävämme antoi Annille ohjeet seuraavalle päivälle… ”Huomenna aamulla tulen teille kello 10.00 ja kerron mitä otat mukaasi. Sitten lähdemme kohti päivän seikkailuja.” Tivailuista ja arvailuista huolimatta meille ei kerrottu mistä tässä oli kyse.
Aamusella sitten Anni pakkasi ohjeiden mukaisesti vähän mekkoa ja hametta ja korkkaria ja muuta juhlatarviketta kassiin.. ja eikun menoksi. Ajoimme Jennan äidin luokse missä sitten selvisi homman nimi! Meidän takaisin paluuta juhlittiinkin hieman yllätysjuhlien merkeissä, joista meillä afrikanoilla ei ollut mitään aavistusta. Oli ruokaa, vähän boolia, saunaa ja tietenkin ihania ihmisiä! <3 Iltaa jatkoimme lähimpien ystävien kanssa lähtemällä Haloo Helsingin keikalle, joka oli mahtava. Meillä on ihanat perheet ja ihanat ystävät, kyllä sen taas sai niin huomata!
Rytmit olivat ihan sekaisin kun Suomeen palasimme ja tällaisen pyhämaratonin jälkeen rytmi on edelleen sekaisin. Muutaman ensimmäisen viikon aikana yritimme tavata kaikki lähimmät sukulaiset ja ystävät sekä nauttia joulun ajasta. Melkoisella hulinalla ja hirveän nopeasti on kulunut aika täällä Suomen kamaralla. Kaikki ovat olleet niin kiinnostuneita siitä miten meillä on mennyt edelliset kolme kuukautta Afrikassa. Kuulumisia olemme kertoneet ja tapahtumia muistelleet parhaamme mukaan. Kyllä se vain täytyy edelleenkin todeta, että mahdotonta on kuvailla ja jakaa sitä kaikkea mitä olemme saaneet onnekkaina kokea.
Tämän Suomessa olon aikana kahdestaan emme ole juurikaan viettäneet aikaa, lukuun ottamatta muutamia yhteisiä kekkereitä. Ehkä se on ihan hyväkin, koska viimeiset kolme kuukautta olemme eläneet kuin sillit purkissa. Nyt meidän taas aika palata yhteen sillä onhan meillä vielä ainakin yksi yhteinen projekti edessä nimeltään opinnäytetyö. Näiden pyhien jälkeen oli toisaalta jo ihanakin aloittaa arki ja tällä hetkellä toivoo myös kovasti jo palautuvansa normaaliin rytmiin. Kaikki opinnot meillä on muuten suoritettu, joten koululla meidän ei periaatteessa tarvitsisi edes viettää aikaa. Kuitenkin tulimme siihen tulokseen, että opinnäytetyön edistymisen takaamiseksi istumme koulun kirjastossa. Silloinhan sitä on vaan pakko kirjoittaa! Tällöin myös molemmat ohjaajistamme ovat jatkuvasti tavoitettavissa.. toivottavasti. Hankalaa vaan tuo internetti nykypäivänä kun sitä ihan huomaamattaan eksyy asiaankuulumattomille sivuille. Nyt ei muuta kuin itseä niskasta kiinni ja onnea vaan meille!
Meillä menee hyvin ja huippua olla Suomessa! Me olemme saaneet paljon palautetta blogin seuraajilta, kiitos niistä! Meidän molempien mieltä niin lämmittää, että olette jaksaneet seurata seikkailujamme Ugandan lämmössä! Suosittelemme sitä reissukohteeksi kaikille seikkailua kaipaaville 😉
Afrikanat kiittää ja kuittaa! Webale! Thanks! Halataan kun tavataan!
Ollaan lähtövalmiina! Kello 0.55 ja nämä Afrikanat makaavat Entebben lentokentän lattialla kirjoittamassa viimeistä blogikirjoitustaan Afrikassa. Vielä on neljä tuntia koneen lähtöön ja pyrkimyksenä meillä on valvoa koko yö kun ei tässä jännityksessä oikeen nukkuakaan voi.. Ajateltiin, että harjoitellaan vähän keikkaa varten tätä valvomista. Tänään koko porukalla mietimmekin, että millonkohan voi silleen seuraavan kerran edes nukkua kun viime yökin meni vähän valvoessa.. Varmaan sitten seuraavan kerran omassa sängyssä ja sen ensimmäisen yön on varmaan niin ylikierroksilla, että saapa nähdä näkyykö nukkumasaa! Jos siirtäis sen kunnolla nukkumisen suosiolla ens viikkoon, eikä yrittäis väkisillä tukkia tämän viikon kalenterinäkymään..
Nyt se on sitten homma aikalailla paketissa. Tänään maattiin päivä bikineissä Red Chillissä kun oli semmonen semi-auringonpaiste ja huomenna onkin sitten vallan jo pakkaskamat päällä. Ei voi vaan kuin ihmetellä mihin viikot menivät.. eihän siitä kauaa ole kun kirjoitettiin blogiin päiviä olevan vielä tyyliin 83 jäljellä!
Tänään oli myös se päivä kun me viimeisen kerran kävimme ostamassa jack fruittia meidän vakkari kojusta samalla kun olimme menossa sanomaan heipat Millalle ja Hannulle. He ovat kyllä sellaiset ketä meillä tulee ehkä eniten ikävä koko Afrikasta! Onneks me varmasti näemme vielä Suomessa tai Afrikassa.. kummat meistä ehtii eka. Kävimme heillä saunassa vielä ennen lähtöä ja jätimme kaikki vaatteemme sinne, jotta Milla voi lahjoittaa ne Caring Handsin kautta slummiin köyhille. Olemme olleet molemmat koko päivän jotenkin ylikierroksilla, jännityksessä, paniikissa, ja mitä niitä olotiloja nyt on.. Millan ja Hannun luonakin vaan ennen lähtöä pyörimme hätäisenä ympyrää ja oli jotenkin vaikea tajuta että nyt me oikeesti lähdetään täältä ja jätetään tämä maa taakse. Aikaisemmin ajattelimme, että se jos jokin on varmasti itkun paikka kun lähdemme Millalta mutta ei.. Kai tämä lähtöon mennyt jonkinlaisessa sumussa eikä olla keretty edes tajuta, että kohta ollaan jo kotona ja nämä kolme uskomattoman ihanaa ja kokemusrikasta kuukautta on nyt oikeasti taakse jäänyttä elämää. Onneksi näitä kokemuksia ei varmasti koskaan unohda ja vaikka olisimme kuinka dementoituneita tahansa ne muistaa myös sillon kiikkutuolissa istuskellessa ja niitä voi hyvillä mielin jakaa lapsen lapsille!
Meitä väsyttää ja ihmetyttää ja naurattaa kokoajan. Rehellisesti voi kertoa, että tästä ajasta emme päivääkään vaihtaisi pois ja se mitä olemme tältä reissulta saaneet on jotakin niin paljon, että ei sitä pysty edes kertomaan. Afrikka ottaa ja Afrikka antaa. Kummankin sydämestä pieni osa on varmasti jäänyt tänne Afrikan lämpöön niin ihana ja kokemuksen arvoinen paikka tämä on.
Tänään kävimme vielä viimeisellä illallisella yhdessä yhden yliopiston maman kanssa. Ruoka oli hyvää ja oli ihana viettää viimeinen ilta rauhassa yhdessä oleskellen toistemme seurasta nauttien. Meidän ryhmään mahtuu monenlaisia persoonia ja hyvin olemme tulleet keskenämme toimeen. Koska meitä on monesta eri ammattikunnasta niin olemme joutuneet viettämään nämä kolme kuukautta enemmänkin vähän hajallaan jakautuen kolmeen ryhmään, koska kaikki eivät voi harjoitella samassa paikassa ja näin voidaan taata myös jokaisen ammatillinen kehittyminen. Meillä tulee kaikkia meidän ryhmäläisiä niin kova ikävä! Mut hei beibet me tavataan vielä!!!
Siirryimme turvatarkastuksen läpi ja no ei me oikeastaan ajateltulkaan, että se ihan normaalisti ois mennyt kun meistä on kyse… Aluksi Jenna meni edellä ja ojensi lentolipun ja passin tarkastajalle. Hän tuijotti niitä tarkasti eikä antanut takaisin ja kohta Jenna jo huomasinkin, että eihän tuo edes näytä omalta passilta.. Jaa siksikös se setä sitä ihmetteli. Sehän olikin Anni-Leenan passi mikä tarkastajalla oli kädessä. Hetken siinä sitten ihmettelimme ja selittelimme tilannetta ja lopulta pääsimme asettamaan laukkumme läpivalaisuun. Kaikki muuten ihan ok mutta Jennan rinkka otettiin sivuun ja sitä alettiinkin sitten penkomaan ihan urakalla. Tiukka turvatarkastustäti käski aukaista joka ikisen pussukan ja nyssykän.. Rinkka alkoi olla jo tyhjä ja tavarat levillään.. Viimeinen pussukka minkä täti rinkasta kaivoi oli pussi missä oli otsalamppu ja pattereita ja SE OLI SE mitä ne halus. Sitte avattiin se pussi niin täti kysyi, että onko nämä pattereita? Siihen Jenna vastasi, että kyllä ne ovat pattereita. Sen jälkeen täti ilmoitti, että voitte jatkaa matkaa. KIIIIIDOKSIA! Nyt ne kaikki perhanan tavarat on pakattu äkkiä sinne rinkkaan takas ihan hujan hajan ja ollaan päästy tänne oikealle puolelle terminaalia. Mitähän kaikkea tämä kotimatka ehtii vielä sisältää, se jää nähtäväksi!
Jos nyt vähän listataan mitä meillä on jäänyt tältä reissulta käteen niin tässä tulee ainakin muutamia. Meidän kummankaan aivot ei raksuta nyt ihan täysillä, koska on keskiyö ja tunnelma sekava niin voi olla, että jotain tärkeää unohtuu mainita.
+ ELÄMÄN KOKEMUS – Tämä oli meidän molempien unelma ja kokemuksena varmasti yksi elämämme mieleenpainuvimmista. Tullaan takaisin ainakin kolmesataakahdeksankymmentäkuus kokemusta rikkaampana.
+ AVARAKATSEISUUS – Täällä jos jossain on oppinut katsomaan asioita avarammin. Hyvin moni asia eroaa siitä how we do it in Finland.
+ KÄRSIVÄLLISYYS – Ei se ole niin justiinsa ainakaan mikä aikatauluihin tulee.
+ KIELELLINEN KEHITYS – Osataan enkkua taas vähän enemmän kuin ennen ja lugandaakin puhutaan sujuvasti sen muutaman sanan ja lauseen verran.
+ PARI LISÄKILOA – Niinkuin monilla vaihdossa olijoilla saattaa salakavalasti tulla muutama ylimääräinen kilo niin myös meilläkin. Hyvähän se on kerätä lämmikettä luitten ympärille talven varalle.
+ UUDET IHMISET – Tämän kolmen kuukauden aikana tutustuttiin niin moniin huippuihin ja ihaniin tyyppeihin.
+ AFRIKKAYMMÄRRYS – Mikään ei mene niinkuin elokuvissa. This is Africa!
+ TOISTEMME SIETOKYKY – Yhdessä vain, käymme aina rinnakkain.. ainakin täällä Ugandassa 24/7. Siinä täytyy jo vähän sietää.
+ IKÄVÄ – Olemme molemmat poteneet ennennäkemätöntä ikävää perhettä ja ystäviä kohtaan.. ja ehkä vähän suomalaisiin karkkeihinkin 😀
+ HENKINEN KASVUPYRÄHDYS – Jos kävisi jossain henkisen kasvun neuvolassa niin mitat olisi 3kk ja aika hiton monta kymmentä senttimetriä lisää pituutta.
+ ITIKANPISTOT – Näissä pirulaisissa on se ero, että niitä ei kuule.
+ RUSKETUS – Sille ja rentoutumiselle pyhitettiin päivä jos toinenkin.
+ OPINTOPISTEET – Tottakai! Tulemma takaisin 15 opintopistettä rikkaampana.
– RAHA – Rahaa ei kannata kuitenkaan edes miettiä, kun ajattelee mitä kaikkea tästä älyttömästä kokemuksesta olemme saaneet.
– TIEMÄTTÖMYYS – Nyt tiedämme senkin, että täältä saa ihan kaikkea samaa normi tavaraa ja ruokaa ja vaatteita jne. kuin Suomessakin. (Pienellä varauksella tietenkin).
– AINAKIN OSA TURHAMAISUUDESTA – Täällä hiukset pestään tyyliin kerran viikossa ja vaatteitä pidetään viimeiseen asti. Tarvimmeko me aivan kaikkea sitä tavaraa, mitä meillä nurkissa pyörii?
– AIKATAULUN MERKITYS – African time.. mitenköhän onnistuu Suomen tiukoissa aikatauluissa pysyminen? Toivottavasti ei ihan höpöksi mene jo vain opparinkin tähden 😀
Mama i`m coming home!!!! <3
”Tänään satun olemaan täällä – Huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua.” (Muumipeikko ja pyrstötähti)
