Oma koti kullan kallis!

Takana ovat niin mahtavat kolme kuukautta, että ei voi kuin hymyillä. Siitä huolimatta oli uskomattoman ihana palata kotiin. Kotimatka sujui hyvin ja kun vihdoin saavuimme Oulun lentokentälle, olotila oli melko väsynyt mutta niin onnellinen. Myös yllätykseksemme rinkat saapuivat perille. Kun viimeistä kertaa Oulussa odottelimme rinkkojen saapumista, meitä jännitti niin paljon! Jännitti tulla kotiin ja nähdä kaikki rakkaat. Lentokentällä meitä olikin iso kaarti vastassa ja lämpimin halauksin meidät toivotettiin tervetulleeksi takaisin kotiin. Toivoimme lunta kotiinpaluulle ja pari tuntia ennen Suomeen saapumista oli kuin olikin lumisade alkanut ja näin saimme mistä haaveilimme. Oli ihana ottaa ensimmäinen henkäisy Suomen raikasta ilmaa ja suunnata kotiin. Kentällä Henna ystävämme antoi Annille ohjeet seuraavalle päivälle… ”Huomenna aamulla tulen teille kello 10.00 ja kerron mitä otat mukaasi. Sitten lähdemme kohti päivän seikkailuja.” Tivailuista ja arvailuista huolimatta meille ei kerrottu mistä tässä oli kyse.

 

Aamusella sitten Anni pakkasi ohjeiden mukaisesti vähän mekkoa ja hametta ja korkkaria ja muuta juhlatarviketta kassiin.. ja eikun menoksi.  Ajoimme Jennan äidin luokse missä sitten selvisi homman nimi! Meidän takaisin paluuta juhlittiinkin hieman yllätysjuhlien merkeissä, joista meillä afrikanoilla ei ollut mitään aavistusta. Oli ruokaa, vähän boolia, saunaa ja tietenkin ihania ihmisiä! <3 Iltaa jatkoimme lähimpien ystävien kanssa lähtemällä Haloo Helsingin keikalle, joka oli mahtava. Meillä on ihanat perheet ja ihanat ystävät, kyllä sen taas sai niin huomata!

 

Rytmit olivat ihan sekaisin kun Suomeen palasimme ja tällaisen pyhämaratonin jälkeen rytmi on edelleen sekaisin. Muutaman ensimmäisen viikon aikana yritimme tavata kaikki lähimmät sukulaiset ja ystävät sekä nauttia joulun ajasta. Melkoisella hulinalla ja hirveän nopeasti on kulunut aika täällä Suomen kamaralla. Kaikki ovat olleet niin kiinnostuneita siitä miten meillä on mennyt edelliset kolme kuukautta Afrikassa. Kuulumisia olemme kertoneet ja tapahtumia muistelleet parhaamme mukaan. Kyllä se vain täytyy edelleenkin todeta, että mahdotonta on kuvailla ja jakaa sitä kaikkea mitä olemme saaneet onnekkaina kokea.

 

Tämän Suomessa olon aikana kahdestaan emme ole juurikaan viettäneet aikaa, lukuun ottamatta muutamia yhteisiä kekkereitä. Ehkä se on ihan hyväkin, koska viimeiset kolme kuukautta olemme eläneet kuin sillit purkissa. Nyt meidän taas aika palata yhteen sillä onhan meillä vielä ainakin yksi yhteinen projekti edessä nimeltään opinnäytetyö. Näiden pyhien jälkeen oli toisaalta jo ihanakin aloittaa arki ja tällä hetkellä toivoo myös kovasti jo palautuvansa normaaliin rytmiin. Kaikki opinnot meillä on muuten suoritettu, joten koululla meidän ei periaatteessa tarvitsisi edes viettää aikaa. Kuitenkin tulimme siihen tulokseen, että opinnäytetyön edistymisen takaamiseksi istumme koulun kirjastossa.  Silloinhan sitä on vaan pakko kirjoittaa! Tällöin myös molemmat ohjaajistamme ovat jatkuvasti tavoitettavissa.. toivottavasti. Hankalaa vaan tuo internetti nykypäivänä kun sitä ihan huomaamattaan eksyy asiaankuulumattomille sivuille.  Nyt ei muuta kuin itseä niskasta kiinni ja onnea vaan meille!

 

1486760_10152686532594119_742270657_n.jpg

1077336_10201953950824854_858291408_o.jpg

 

Meillä menee hyvin ja huippua olla Suomessa! Me olemme saaneet paljon palautetta blogin seuraajilta, kiitos niistä! Meidän molempien mieltä niin lämmittää, että olette jaksaneet seurata seikkailujamme Ugandan lämmössä! Suosittelemme sitä reissukohteeksi kaikille seikkailua kaipaaville 😉

 

Afrikanat kiittää ja kuittaa! Webale! Thanks! Halataan kun tavataan!

Kommentit (1)
  1. Kiitos teille, että saimme seurata matkaanne. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *