No mutta onhan päivä vielä huomennakin…

Ravintolassa on tunnelmaa.. Mentiin yhteen ravintolaan minkä olimme todenneet aikaisemmin hyväksi. Tilasimme puoliksi Quatro Formaggio -juustovegepizzan. Tarjoilija kertoi, että on olemassa kaksi koko vaihtoehtoa ja kysyi kumman haluamme valita. Valitsimme isomman tietenkin kun pelkäsimme jo valmiiksi, että sehän saattaa loppua kesken! Noh tilaus ei aivan vastannut odotuksiamme.. Saimme kinkku-pepperoni-sieni-paprika-pizzan pienessä koossa. Ennen ruoan tilausta valitsimme kaikki juomaksi vettä kun ruoat syötyämme tarjoilija tulee kertomaan, että teille olisi kuulunut ilmaiset limukat pizzan kylkeen. Otimme siis nekin, koska köyhiä opiskelijoita olemme ja lempijuomammehan on tietysti ilmainen. Osa meistä tilasi pizzan ja osa lasagnen. Olimme syöneet jo pizzat kun toisten neitien jo valmiiksi kylmät lasagnet saapuivat pöytään. Nam!

Ajattelimme että kyllä jälkiruoka tämän vielä pelastaa ja tilasimme suklaamousset. Onneksemme tarjoilija tuli kertomaan meille ainesten olevan loppu ja täytyy valita toinen jälkkäri, se siitä moussesta. Valitsimme suklaa-vanilja jäätelöä ja jäimme odottelemaan sitä pöytään. Hetken päästä tarjoilija toi eteemme mansikka-suklaa jäätelön.. Ei, emmehän me siinä vaiheessa enään odottaneet että se voisi putkeen mennäkään! Kohta tarjoilija saapui taas ja mietimme, että mitä hän nyt sieltä kiikuttaa no mutta ainiin ne limsat! Saatiin ne siis vähän niinkuin jälkiruokien jälkkäriksi, niin no ei kai sillä järjestyksellä niin väliä 😀

Kotimatkalla ei voinut muuta kuin nauraa ja toivoa että olisipa tämä päivä jo ohi.. mutta EI, ei se ollut! Jonossa kävelimme tienreunaa pitkin kotia kohti. Jenna käveli joukon ensimmäisenä ja köyttyi jalasta kiinni piikkilankaan. Jonossa kävellessämme takana olevat luonnollisesti kävelivät pahki. Ei siinä vielä tälle matkalle tarpeeksi ollut vaan Annin kengät sanoivat sopimuksen irti ja siinä kuljimme Annin ja rikkinäisten kenkien kompuroinnin tahdissa kotiin. Annihan kyllä sanoi hotellilta lähtiessämme, että ”vois nää kengätki mennä jo kyllä rikki!”. Mut eihän se sitä tarkoita, että ne pitää just sillä samaisella reissulla mennä. Selvittiin kuitenkin vihdoin huoneeseen ja Maria meni suihkuun. Hassua, että juurikin tänä päivänä suihkusta valui vain pieni liru vettä. Eihän tässä enään suihkuun ois haluttanutkaan mennä… Ehkä olisi vain aika kömpiä peiton alle ja pistää silmät kiinni mutta varmaan tässä ehtii vielä sängystä tipahtaa jos ei muuta!

Nukkuminenkinhan olisi aika hyvä idea mutta uskonnolliset ylistyshuudot (joita ollaan jo tämän viikon ajan kuunneltu) ei anna tilaa edes omille ajatuksille niin saatika sitten nukahtamiselle. Alakerrassa järjestetään rukoustapahtumia missä huudetaan hallelujaa ja ulvotaan hysteerisenä jeesusta kaiken maailman rytmien tahtiin eikä loppua näy. Voisi olla tyytyväinen jos se kaikki jäisi edes siihen, mutta ikkunasta kuuluu toisen uskonnokunnan kutsuhuudot johonkin mikrofoniin ulvottuna. Allah tärähtää ikkunoista sisään ja ovista raikaa hallelujah! Uskontojen ristitulessako tässä nyt kirjaimellisesti ollaan?! Melodiamessut on kyllä täällä nähty. Mietimmekin, että voiko tuota enään messuksi kutsua, kyllä tuo enemmän pahalta mesuamiselta kuulostaa!

Kiitos tästä päivästä ja tervetuloa huominen!