Matka kohti Ugandaa oli alkanut. Oulu-Helsinki-Istanbul-Kigali-Entebbe-Kampala matka kesti reilun 20h. Siinä oli lentoja kerrakseen yhdelle vuorokaudelle. Entebbeen laskeuduttuamme maksoimme viisumin (40e) ja meidät kuvattiin ja sormen jäljet otettiin tarkasti ylös. Meillä oli kaikki tarvittavat dokumentit ja päästiin maahan kohtalaisen helposti ilman ongelmia. Yksi kuumimmista huolen aiheista koko porukalla oli rinkkojen perille löytäminen. Kävi kuitenkin niin onnellisesti että kenenkään ei tarvinut lainata toisten pikkuhousuja ja omat tavarat löytyi. Lentokenttä oli täynnä aseistettuja vartijoita (varmaan ihan meitä varten.. ;)) Siinä sitten nostettiin tililtä paikallista rahaa ja koimme yllätys rikastumisen! 10€ rahaa oli 32000 Ugandan shillinkiä.
Meitä odotti lämmin vastaanotto kentällä kun ainakin seitsemän mustaa miestä oli vastassa meitä tervetuloa kyltin kanssa. He olivat ystävällisiä ja auttoivat kantamaan laukkumme bussiin, jolla meidät kiidätettiin kaupan kautta ensimmäiseen majapaikkaan Kampalaan. Olimme kaikki todella väsyneitä pitkän matkan jälkeen ja oli ihana päästä nukkumaan. Shalom guest house antoi meille oivan majapaikan ensimmäiseksi viikoksi. Maisemia bussimatkalla emme juurikaan nähneet koska oli pilkko pimeää. Ilma tuntui ihanan trooppisen kostealta ja lämpimältä. Ensimmäinen yö olikin suoraan sanoen kuuma, kostea ja hikinen, huh! Meitä varten oli varattuna kahden hengen huoneita, joten yllättäen me ajauduimme samaan huoneeseen asustelemaan. Mihimpä se kämppistely meistä häipyisi. Huone vaikutti suhteellisen siistiltä ( vaan ei kovin kauaa kun rinkat levisivät lattialle aivan kuin itsestään..) mutta avaimia emme heti saaneet ja ovi ei mennyt edes kiinni niin rinkalla sen pönkkäsimme yön ajaksi. Huoneissa jokaisen sängyn päällä roikkuu valkoset hyttysverkot, jotka estävät pahamaineisten malariasääskien yölliseltä hyökkäykseltä. Ajattelemme kuitenkin sen vain luovan prinsessamaista tunnelmaa.
Lauantai päivä oli pyhitetty nukkumiseen ja tutusteluun seitsemän muun uuden kämppiksen kanssa. Iltapäivällä neljän aikaa meille oli sovittu tapaaminen paikallisen International Health Sciences Universityn opettajan Elisabethin kanssa. Hänen kanssaan paikalle tuli myös muutama opiskelija, jotka antoivat meille ohjeita ja neuvoja. Elisabeth vaikutti ihanalta äitihahmolta, johon on helppo ottaa yhteyttä jos jotakin sattuu. Vastaanotto ja ensimmäinen majapaikka ovat saaneet meidät tuntemaan olomme turvalliseksi. Mikäpäs se täällä muurien sisällä ollessa, kalterit ikkunoissa, aseistetut vartijat pihalla potkimassa kiviä jne.
Kävimme iltakävelyllä vähän katselemassa miltä kadulla näyttää. Ihmiset tuijottelevat meitä ja ovat kiinnostuneita, jos ei muuten niin ainakin siksi, että valkoihoinen täällä on yhtäkuin rikas. Kaupoissa elintarvikkeiden hinnat ovat aikalailla samaa luokkaa kuin kotimaassammekin, vain hieman halvempaa. Rikkaana olemisen tunne ei siis valtaa omaa mieltämme.
Ruokaakin täällä olemme saaneet ja ennakkoluuloista ja epäilyksistä huolimatta se on ollut aivan hyvää. Varsinkin eilinen illallinen täällä guest housessa oli erinomainen. Tarjolla oli riisiä, perunaa, herneitä ja lihakastiketta. Ruoka oli uskomattoman hyvää ja sitä oli riittävästi. Jälkkäriksi saimme nauttia tuoretta ananasta.
