A-pi-na or-kes-te-ri!

Eilen viimein pääsimme työskentelemään kentälle ja tapaamaan vanhuksia heidän omiin koteihinsa. Kotikäynneillä meillä vierähti koko päivä. Kiertelimme paikat yhden paikallisen mummon ja yhden työntekijän kanssa. Haasteelliseksi kommunikoinnin tekee se, että vanhukset eivät puhu ollenkaan englantia vaan pääsääntöisesti lugandaa, osa swahilia. Työntekijät kuitenkin toimivat tulkkina ja näin voimme keskustella vanhusten kanssa.

Pääosin vanhukset asustelevat pienissä savi- tai tiilitaloissa. On todella mielenkiintoista nähdä heidän kotejaan ja he ovat otettuja kun muzungot tulevat vierailulle. Yksikin mummo oli niin sairas, että makasi vain sängyssä ja lääkkeet olivat loppuneet ja ei voinut syödä kun sappikivet vaivaavat.. Tiesimme kuitenkin mummon pitävän musiikista joten päätimme vetäistä muutaman laulun. Ideana ihan hyvä mutta eihän meillä kenelläkään tullut ainuttakaan kipaletta mieleen.. Lopulta kuitenkin lauloimme Suomen kansallislaulun ja Jukka Pojan kylmästä lämpimään. Siinä ovat ne kaksi kappaletta mitkä niistä kaikista maailman lauluista tulivat mieleen. Nehän meni täysin nuotin vierestä ja aivan uudenlaisen sanoituksenkin muokkasimme lauluihin kun eihän me tietenkään niitäkään muistettu. Kuitenkin tämän enkelikuoron seurauksena mummo nousi seisomaan ja alkoi tanssia. Pienessä mökissä tanssimme yhdessä ja muori lauloi, taputti käsiä, tanssi ja nauroi ilosta. Noh ei siis mikään turha enkelikuoro vai mitä?! Oli ihana pystyä tuottamaan mummolle noin valtavasti iloa ja myös me saimme voimaa nähdessämme hänen eläytyminen, kaikki kivut unohtuivat sillä hetkellä. Tämä uskomaton hetki jää varmasti meidän jokaisen mieleen yhtenä ihanana muistona Afrikasta.

Tänään Jenna oli pois töistä, sillä hän on kipeänä. Tämä tauti yllätti meidät ihan todenteolla, sillä eihän täällä lämpimässä voi saada flussaa! Eihän se nyt ole mahdollista! Emme edes olleet hoksanneet sellaista vaihtoehtoa olevan.. Me ollaan vaan tänne lähtiessä varauduttu mahatauteihin mutta että kuumeflunssakin vielä!  Nyt kuitenkin kävi näin ja toivomme, että Jenna paranee pian ja pääsee ensi viikolla Annin ja Anna-Stinan mukaan kiertelemään ja ilostuttamaan vanhuksia. Tänään siis lähdimme aamurukousten ja raamatunlukujen sekä jonkinmoisen odottelun (45min viivästys lähdössä ei tunnut enää miltään) jälkeen autolla kohti uusia maisemia. Aamurukoukset ja raamattupiirithän ovat täällä ihan normaaliaamurutiini ja se ei ole mikään hetken hartaus vaan reilun tunnin juttu joka ikinen aamu. Raamatut eteen ja lukemaan.. No mutta se siitä, kävimme vierailemassa kahdessa eri kylässä kuuden eri mummon ja papan luona. Matka autolla ei ollut kauhean pitkä, mutta kesti silti tunti päästä määränpäähämme, sillä tiet ovat niin huonossa kunnossa. Pääsimme kuitenkin perille ja oli ihana taas nähdä näiden paikallisten iloisia kasvoja. Täällä nämä mummot ja papat on niin ylisulosia ja iloisia ja vieraanvaraisia ja höpöjä ja vanhoja ja hauskoja ja vallan ryppysiä. Täällä tuntuu mummoilla myös olevan samanlaisia vinkeitä kun Suomessakin, että ruokaa tuodaan syötäväksi ihan älyttömästi ja kaikki olisi kans hyvä syödä. Tänään siis saimme syötäväksemme papaijaa, ainakin kahdeksan passionfruittia, jack fruittia, cockia (hedelmä, jonka sisällä on makeita imeskeltäviä siemeniä) ja mukaamme saimme vielä kuusi munakoisoa, sylillisen jotakin ennennäkemätöntä vihreää kasvia sekä kotipakettiin Jennalle pieni pala jack fruittia. Tämä kaikki siis aamupäivän aikana, joten lounaalla ei tarvinnut paljon sitten syödäkään. Vastapainoksi näille lahjoille, me annoimme Anna-Stinan tuomaa suklaata maistiaiseksi. Kyllä mummoilla oli ihmettelemistä.

Huomenna onkin jo perjantai ja alkaa viikonloppu! Olemmekin jos suunnitelleet lähtevämme pitkälle patikkalenkille eväiden kera, mutta Jennan olotilasta riippuen arvioimme tilanteen uudelleen. Yksi työntekijöistä kuitenkin ilmestyi tänään illalla mökkimme ovelle ja toi lääkettä. Johan on pillerit! Monivärisiä kapseleita, joista tulee kuulemma vahvaksi ja terveeksi ja iloiseksi ja mitä näitä nyt voi toivoa! Hurraaa! No niitä iltapalaksi siis. Jenna kysyi yhdeltä farmaseuttikaveriltaan mitähän lääke mahtaisi sisältää ja hän kertoi yhden tabletin sisältävän koko Suomen lääkearsenaalin. Mutta ensimmäinen on nyt nakattu naamaan ja jos ei tämä tauti nyt lähde tällä värikkäällä ilopillerillä, niin millä sitten.. Jos olo paranee lähdemme patikkaretkelle, mutta jos vielä kipeä jäämme ottamaan aurinkoa ja tekemään pannukakkuja 😀 Toivotaan siis paranemista, mutta myös aurinkoa viikonlopulle!

rakkain terveisin afrikkalainen apinaorkesteri