Afrikanoista partyanimaleiksi!

Perjantaina teimme harjoittelumme viimeisen päivän ja sen jälkeen raahauduimme kaikkine tavaroinemme ihanaan Red Chilliin viettämään viimeistä viikkoa Afrikassa. Jännittää hirveenä ajatus siitä, että ensi viikolla ollaan jo kotona. Nyt voisi jopa sanoa, että loppu on lähellä! Eikö se vain ole niin jännää teistäkin!? Ollaan kovasti jo mietitty miten ihmeessä me oikeasti taretaan siellä sitten olla.. eikä tätä tunnetta auta yhtään uutiset, joissa kerrotaan kuinka siellä nyt sit on sitä pakkasta ja paljon. Vaan äkkiähän siihen tottuu.. niinhän.. eikö totukin? 

 

Perjantaina kun saavuimme Red Chilliin vietimme vähän Jennan synttäreitä sekä itsenäisyyspäivää pizzaa syömällä. Tutustuimme muutamaan ruotsalaiseen jätkään ja heidän kavereihinsa. Synttärisankari oli niin väsynyt, että lähti aikaisemmin sänkyyn mutta Anni ja Anna-stina jäivät vielä jatkamaan heidän kanssaan iltaa. No tähän väliin täytyy nyt sitten kertoa ilmoitusluontoinen asia. Meidän kolmen kuukauden tipaton on vähän rakoillut viikonlopun aikana. Annilla sen repeäminen alkoi jo perjantai-iltana… Anni sanoi puolustuksekseen vain maistavansa, että miltä se maistuu.. ihan vaan et sit ei tuu myöhemmin yllätyksiä.. Lauantaina se sitten ratkesi totaalisesti molemmilla.  Siispä tietenkin tähän on olemassa hyvä syy… Koska tämä kyseinen hostelli Red Chilli on muuttanut ja avannut vasta ovensa niin täällä järjestettiin valtavat avajais-juhlat. Sinne oli kutsuttu noin 300 kutsuvierasta ja me olimme muutama niistä harvoista, jotka vain olivat buukanneet majoitusvarauksen todella ajoissa. Oltiin siis vallan tervetulleita juhliin vaikka se olikin yksityistilaisuus.

 

Lauantai-aamuna Anni ja Anna-Stina heräsivät ennen kukon laulua, koska edessä oli edellisenä iltana sovittu teurastustilanne. Ruotsalaisten kanssa samassa seurueessa hengaili kaiken maailman tyyppejä. Yksi heistä oli teurastaja Jack! Jack oli kertonut perjantai-illan aikana, että aamulla heidän täytyy teurastaa kaksi sikaa lauantai-illan suuria juhlia varten. Siitäkös tytöt riemastuivat ja halusivat ehdottomasti mukaan.. Pojat eivät ensin ottaneet tätä tosissaan ja koittivat vähän puhua meille järkeä… et se ei ole mikään ihana tapahtuma, mutta eihän meitä suomalaisia tyttöjä pikku sikojen teurastus pelottanut. Noh ei muuta kuin teurastajan kyytiin ja kohti tappoa. Ja totta tosiaan, eihän se mitään kauhean kaunista ollut, mutta mieleenjäävä kokemus kaikinpuolin. Nyt jälkeenpäin voin kuitenkin sanoa, ettei välttämättä enää tarvi toista kertaa nähdä tätä tapahtumaa. Jenna oli onnellinen, ettei sattunut olemaan mukana vaan unet otti voiton tästä tarjouksesta.

 

Illalla meillä oli kamala ongelma, että mitä hienoa vaatetta löydetään päälle lauantai-iltaa varten kun olemme kulkeneet kauheissa löysissä Afrikkaryysyissä kokonaiset kolme kuukautta. Jotakin sieltä rinkan pohjalta kuitenkin lopuksi löytyi ja olimme valmiita partyihin. Juhlissa oli ilmainen ruoka- sekä juomatarjoilu. Miten siinä sitten käy kun kolme partyanimalia pääsee juhliin käsiksi..  Siinähän kävi niin, että juhlissa viihdyttiin loppuun asti ja meno oli kovaa ja cornerimaista! 😀 Hauskaa siis oli ja sunnuntainahan sitä sitten mietittiin yhdessä et tätäkö se nyt sit on.. päätä särkee ja väsyttää! Liekö olo sitten laatuaan liian monta viinilasia vaiko vain harjoituksen puutetta. Oli miten oli, saa nyt juhlinnat taas unohtua siihen asti kunnes olemme kotona pakkasessa ja bailaamme Haloo Helsingin tahdissa.

 

Tänään maanantaina olimme vielä vähän voimattomia rankan viikonlopun jäljiltä ja loikoilimmekin melkein koko päivän altaalla auringonotossa. Olemme jääneet nyt ihan kahdestaan, koska Anna-Stina lähti vielä tällä viikolla tsekkaamaan babies homen, kun ei ole siellä vielä ollut ja ruotsin vahvistukset lähtivät reissuun. Tänään vaikka aurinko otimmekin meillä ei kärähtänyt iho, vaan jotain ihan muuta. Meinaspa käydä vähän hassusti, kun yhtäkkiä Annin puhelimen laturi alkoi savuamaan ja iskemään kipinää! Onneksi olimme siihen aikaan huoneessamme käymässä ja ehdimme pelastaa koko hostellin tuholta. Ei kuitenkaan viittinyt koko paikkaa polttaa, kun avajaisetkin oli edellisenä viikonloppuna vasta ollut. Annilla on ollut muutenkin vähän huono tuuri latureiden kanssa, sillä alkureissusta meni rikki tietokoneen laturi ja nyt sitten puhelimen laturi. Eipä tarvi Anninkaan kovin kauaa miettiä mitä joululahjaksi haluaisi! Alkaa nämä tapahtumat sen verran menemään jännittäviksi, että ehkä onkin ihan hyvä tulla sinne pakkaseen vähän rauhottumaan ja hankkimaan uusia lataustarvikkeita. Eli jos ostaa Annille ihan minkä tahansa laturin joululahjaksi niin se luultavasti tarvitsee sitä OIKEASTI! 

 

wp_20131207_001.jpg

Juhla-aluetta valmistellaan!

altan_lh_zmcdhsi0jxphr8uczas2o3stxvs1gwya03iwis_jpg.jpg

Sika, se vasaran kalloon saa!

wp_20131207_043.jpg

Sika, se kohta paistetaan!

wp_20131207_036_0.jpg

wp_20131207_064.jpg

Juhlahumua! Me ja Maria 🙂

 

Pahoittelemme teurastuspainotteista blogipostausta mutta siitä vaan tuli tämmönen!

 

 

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *