Elämänkerta tarina afrikanojen kuluneesta viikosta

Koko edellinen työviikko sujui oikein mukavasti halien ja pusujen sekä yleisen sekamelskan keskellä. On ihana huomata kuinka lapset ovat alkaneet luottamaan myös meihin, vaikkakin vielä ne meitä testailevat kun niitä kommennetaan. Välillä vaan tuntuu, että eihän noita voi tosissaan komentaakaan kun tahallaan ihanan ilkikurinen ilme niin söpöinä jatkavat touhujaan.. tietenkin tottelematta 😀 Ja kun nämähän keksii vaikka ja mitä! Yhtenä päivänä yksi isommista varasti toisen lapsen housut ja siitähän se mekkala vasta syntyikin, kun toinen juoksee varastetut housut suussa ympäri huonetta ja itkun säestämänä toinen housuton söpöliini juoksee perässä ja koittaa saada housujaan takaisin. Jotenkin niin herttaista, vaikkakin onhan se inhoittavaa et toiselta viedään housutki jalasta. Vielä on viikko meillä täällä töitä ja nyt jo hirvittää kuinka tämän paikan raskii jättää.

 

Nyt ollut melko huonot ukkosmaiset kelit, mutta keskiviikkona meitä onnisti ja aurinkohan se sieltä pilvien takaa tuli esiin! Lähdimmekin töiden jälkeen kiireen vilkkaa näyttämään meidän kolmannelle vahvistukselle Anna-Stinalle, kuinka täällä rentoudutaan. Suunnattiin siis altaalle hengaileen. Ihanaahan se on välillä laittaa aivot narikkaan ja vain maata, olla paikassa, jossa pystyy jättämään ulkomaailman omien ajatusten ulkopuolelle ja välillä jopa olla ajattelematta mitään. Aurinko lämmittää ja makaat aurinkotuolissa, jossain tämän maailman ja unen rajamailla, jossain missä on niin rauhallista. Kuulet ääniä, mutta et reagoin niihin, olet vain. Mietit elämää ja sinua hymyilyttää.. kun avaat silmät sinua hymyilyttää.. olet rento ja levollinen, mutta silti niin täynnä energiaa. Ylpeänä siitä, että yksi unelma on taas siirretty kokemusten laatikkoon.

 

Auringonoton ja vedessä lilluttelun jälkeen suuntasimme sitten salille vähän etsimään kadonneita lihaksiamme. Torstainahan sen sitten tunsi nahoissaan, että voisihan sitä käydä useamminkin siellä salilla. Sekin omalta osaltaan on jotenkin niin rentouttavaa kun pääsee kunnolla hikoilemaan.

 

Keskiviikko oli siis ihana päivä, mutta tottakai aina jokin tulee ja pilaa vähän fiilistä. Tällä kertaa jouduimme suukopuun huijari Boda Boda kuskin kanssa, joka yritti meiltä huijata lisämaksua kuljetuksestaan. Maksuhetkellä hän ei antanutkaan takaisin rahaa. Summa ei ollut suuri, mutta se periaate. Täällä kun huijataan niin paljon ja muzungu-hinta saattaa olla jotain aivan muuta kuin paikallisille. Siinä me sitten orpokodin portin edessä kävimme keskustelua kuskien kanssa. Huijarikuski otti hatkat ja pakeni paikalta kauhealla kiireellä. Pisti niin vihaksi sen toisen Boda kuskin käytös. Käskimme toisen meitä kuskanneen kuskin sanoa huijarille nähdessään hänet, että onneksi Jumala näkee kaiken ja Jumala ei tykkää valehtelijoista. Jumala- kortti on nyt siis ekaa kertaa otettu käyttöön. Jälkeenpäin tilanne vähän huvitti ja kaikesta huolimatta päivä oli miltei täydellinen. Täällä nämä kaikki ihmiset on niin uskovaisia, että osattiin taitavasti kiristää sillä mikä tehoaa parhaiten!

 

Nyt meillä onkin sitten täydellisen vapaa viikonloppu! Muutto vapaa viikonloppu! Mitä! Mitä! Mitä! Ennenkuulumatonta tämä tällainen! Taitaa olla tämän astisen reissun ainoa laatuaan. Vaikka siirtymät ei olekaan olleet kauhean pitkiä ja ollaan pysytty Kampalan alueella Kenian reissua lukuunottamatta niin on se vaan rankkaa aina olla muuttamassa kamoja uuteen paikkaan. Nyt nautimme tästä!

 

Lauantaille meille tulikin tekemistä kun Milla laittoi viestiä, että kelpaisiko tytöille hyvä ruoka ja sauna. Ja kyllähän meitä sellainen kiinnostaa! Pakkasimme saunavaatteet reppuun ja lähdimme kohti Mbyuaa. Olo oli kuin kotiin olisi mennyt, niin kotoisa, tuttu ja turvallinen. Meillä oli mukava ilta ja Anna-Stina myös tutustui meidän afrikkaperheeseen. Milla oli niin ystävällinen, että kävi heittämässä meidät vielä takaisin orpokodille. Saimme hieman noottia henkilökunnalta kun saavuimme vasta kymmenen aikaan illalla. Kotiintuloaika on täällä siis kello kahdeksan, se oli vain unohdettu meille kertoa. Tästä lähtien pyrimme noudattamaan sääntöjä ja saapumaan ennen kotiintuloaikaa, tulee vähän teiniajat mieleen.. Yleensä aina olemmekin jo viimeistään seitsemältä kotona, koska pimeä tulee aivan hetkessä.

 

Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli hieman katkonainen meillä kaikilla ja unta riitti ehkä tunnin verran jokaiselle ja sekin tietysti pätkissä. Anna-Stinalla on paha yskä ja henki ollut vähän ahtaalla. Tämä jatkuva pakokaasun hengittäminen varmasti aiheuttaa sen. Eikä ihme vaikka täällä puhkeais astma. Anni oli yöllä kömpinyt viereiseen huoneeseen, josko siellä nukuttais paremmin ja nukuttihan se kuvien katselun ja seuraavan päivän reenin suunnittelun sekä pelien pelailujen jälkeen lopulta. Aamulla kun kello löi 7:30, Jenna ja Anna-Stina kävelivät kiireen vilkkaa apteekkiin hakemaan rohtoja, jotta tuo tyttörukka saadaan kuntoon. Täällä on niin helppo mennä apteekkiin ja ostaa aivan mitä haluaa kun mihinkään ei tarvi reseptejä. Voi siis lääkitä itsensä huolella ja ihan millä itse haluaa. Nappasimme hyllyltä ventolinea ja antibioottikuurin, jospa se nyt tepsis äkkiä. Ei olisi mukava taas lähteä hakemaan kokemusta afrikkasairaalasta ja luotamme nyt lääkkeiden tehoon.

 

Aamulla vielä levähtelimme yöttömän yön jäljiltä ja keräsimme voimia sunnuntai-päivään. Aurinko väläytti säteitään pilvien takaa ja olimme valmiita siirtymään makaamaan aurinkotuoleihin altaan reunalle sängyn sijaan. Meidän suosion täysin saanut Speke Resort houkutti siis niin paljon, että eihän se auttanut kuin löytää kolme bodaa, hypätä kyytiin ja lähtä rentoutumaan. WHAT A FEELING?! Se on meidän lempipaikka! Oikeastaan siellä melkein saattaa unohtaa olevansa Afrikassa. Aurinko kuumotti kivasti ja altaan vesi on juuri sopivan viileää. Ihana tunne ja tätä tulee niin ikävä!

 

Jottei päivä kuitenkaan menisi aivan täysin vaaka-tasossa. Kellon lyödessä puoli viisi iltapäivällä nousimme aurinkotuoleista ja vedimme päällemme salivaatteet. Niinkuin olemme tainneetkin aikasemmin jo kertoa, niin Speke Resortin pääsymaksuun kuuluu kaikki muukin huvi eli nautimme koko rahan edestä. Yritämme siis parhaamme mukaan vielä perua joulupukille lähettämästä kirjeestä kohdan ”yhden koon isommat kalsarit”. Kyllä meillä vielä puhtia riitti ja saimme tehtyä kunnon reenin. Niin kunnon reeni, että Jennalla tuli oksennus! Onhan se mukava kun joka asiaan saadaan pieni loppuhuipennus.

 

Salin jälkeen menimme saunaan ja mikä parasta, löysimme suomalaisen saunan! Sauna oli täynnä ihmisiä mutta ylin laude oli tyhjänä ja sehän sopi meille vallan mainiosti. Ihmiset varoittelivat, että se laude on tosi kuuma, eikä sinne ehkä kannata mennä. Kerrottiin, että me ollaan Suomesta ja tiedetään miten saunotaan. Siinä lähti mukavasti juttua ja sen seurauksena tutustuimme kahteen italialaiseen miekkoseen. Toinen heistä oli käynytkin Suomessa ja juttua riitti. Päädyimme keskustelemaan italialaisesta ruoasta ja he ehdottivatkin yhteistä illanviettoa hyvän ruoan merkeissä. Nyt on numerot vaihdettu nappisilmäisten italiaanojen kanssa ja odottelemme kutsua illalliselle. Vitsailimmekin jo siitä, kuinka Annille nyt löytyi nappisilmäinen italiaano ja häitä tanssitaan kohta Roomassa. Vilkas mielikuvitus ja nämä tytöt ei ehkä sovi samaan tilanteeseen mutta hauskaa oli!

 

Vielä viikko jäljellä orpokotia ja viikon päästä muutamme maalle vanhusten pariin. Meillä on kaikki hyvin täällä, toivottavasti teillä myös siellä! Puss och kram!

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *