Hello Muzungo!

Tänään jäljellä 85 päivää. Ei sillä, että kotiin jo tahdottas vaan mietittiin kuinka monta jännittävää ja mielenkiintoista, ihanaa ja joskus ei niin ihanaa päivää meillä onkaan vielä edessä. Ja niitähän riittää.

Kävimme tänä keskiviikko päivänä tutustumassa kolmanteen harjoittelupaikkaan Kiwokon sairaalaan noin 2,5 tunnin päässä Kampala Citystä. Matka taittui mukavasti bussilla ja miksipäs ei kun matkaa oli turvaamassa ihan meidän ikioma vartija. Hän kulki koko ajan mukanamme kaikkialla ja huolehti kauppareissulla mm. siitä, että meiltä valkoihoisilta ei veloiteta liikaa rahaa. Matka oli erittäin pitkä ja kivinen, sillä teiden kunto oli monin paikoin huonompi kuin meidän mökkitiet Suomessa. Pääsimme kuitenkin perille kaikesta huolimatta.

Kiwokossa me tutustuimme alueeseen sekä kiersimme sairaalan eri osastot läpi leikkaussalia sekä miesten osastoa lukuunottamatta. Pääsimme vierailemaan synnytysosastolla ja jopa vastasyntyneiden teholla. Tällaista mahdollisuutta ei ihan joka päivä tule eteen ja voisi kuvitella, että sosionomi-opiskelijoina emme edes saisi tällaista tilaisuutta Suomessa. Vastasyntyneiden teholla ihastelimme myös juuri syntynyttä poikavauvaa, jolla oli syntyessään hengitysvaikeuksia sekä hänellä epäiltiin verenmyrkytystä. Osaston lääkäri kertoi meille, että siellä hoidetaan myös paljon keskosina syntyneitä, joista nuorimmat olivat syntyneet jo 25 raskausviikolla, joten ei juurikaan kuulakärkikynää pitempiä.

Yhden sairaalarakennuksen ulkopuolella olevalla penkillä istui rivissä poikalapsia. Kysyimme mitä varten he siinä istuskelevat ja saimme vastauksen, että pojat ovat jonottamassa huoneeseen ympärileikattavaksi. Täällä ajatellaan ympärileikkauksen ehkäisevän mm. HIV:ltä ja aidsilta, surullista. Afrikassa seksuaalisuus on edelleen jonkinlainen tabu mistä on vaikea puhua. Täällä kondomin käyttö on aikalailla miehen vastuulla, koska jos nainen ehdottaa kondomin käyttämistä, mies ottaa sen epäluottamuslauseena ja pahoinpitelee naista. Naisen on tyydyttävä kohtaloonsa ja oltava hiljaa välttyäkseen kaltoin kohtelulta. 

Tämä kyseinen Kiwokon sairaalan harjoittelu on suunnattu enemmänkin hoitsuille, joten jätämme homman suosiolla heidän haltuun. Monia harjoittelupaikkoja on vielä näkemättä ennen kuin täytyy päättää missä haluaa harjoittelun suorittaa. Oikein kiinnostaviksi paikoiksi meidän ammattitaitoa ajatellen osoittautuivat eilisen tutustumispaikat mutta muutama on vielä jäljellä, joten otetaan ensin niistä selvää.

Ihan sama missä täällä Afrikassa kuljemmekin ympäriltä kuuluu jatkuvasti iloisia huudahduksia ”Hello muzungo!”. Muzungo tarkoitti alunperin eurooppalaista ihmistä, mutta täällä sitä käytetään kaikista valkoihoisista ihmisistä. Se on hyvätahtoista kiinnostusta valkoihoisia kohtaan eivätkä he sillä mitään pahaa tarkoita. Ja on se vaan niin suloisen kuuloista ja näköistä, kun pihatieltä lapset kirmaavat tienviereen tervehtimään meitä iloisesti huutaen ”Muzungo! Muzungo! Muzungo!..”.