Kyllä kanat kuuluu maalle

Vanhusten hoitajat täällä terve! Kaksi päivää uudessa työpaikassa on kulunut, vielä emme kuitenkaan ole vanhuksia nähneet vaan olemme olleet toimistohommissa ja hoidettu yhden työntekijän 2kk vanhaa vauvaa. Mikäpä kiire se niitä vanhuksia hoitamaan vaikka vanhusten kotipalvelussa työskennelläänkin.. This is the african time! No jospa huomenna pääsisimme kotikäynneille, jännityksellä odotamme! Tänään järkkäilimme tuhansia kansioita ja lisäsimme niihin kuuluvia papereita. Olemme varmoja, että kun illalla silmät sulkee alkaa unissa kansiot vyöryä päälle ja numerot vilisee silmissä. Noh, eipähän tarvi ainakaan lampaita laskea.

 

Meillä on täällä landella ihana pieni mökki missä majailemme nämä kaksi viikkoa. Meillä on jopa kaksi huonetta ja minikeittiö. Kyllä kelpaa asustella. Tämä on myöskin ensimmäinen kerta meille täällä Afrikassa kun on mahdollisuus valmistaa itse ruokaa. Huikeeta! Kokkailimme innoissamme monenlaisia herkkuja. Ihanaa syödä just sitä mitä itse haluaa. Palautimme mieleen myös sen, että hei mehän olemme superkokkeja! Aina on myös positiivistä se, että kun itse valmistaa niin tietää mitä ruoka sisältää ja kaiken lisäks maistuu!

 

Kaikille on täällä omat sängyt, jopa 120cm:t. Voi nukkua X-asennossa ja miten päin haluaa. Ongelmana taitaa enemmänkin olla se, että miten osaa edes nukkua yksin kun on kaksi kuukautta nukuttu kylki kyljessä. Ensimmäisenä yönä Anni heräsi monta kertaa, kun säikähti olevansa liian lähellä Jennaa.. vaan eihän se vieressä nukkunutkaan! Kahden viikon ajan nyt yritämme varovasti irtautua tästä symbioosista ja ottaa omaa tilaa. Onneksemme sängyjen välillä on korkeintaan puolen metrin etäisyys niin ei oteta kuitenkaan kerralla liian suurta harppausta.. Ja kun ensiksi mietimme virallisessa sängyn valitsemistilaisuudessa, että jos Anni aamuvirkuimpana nukkuisi toisessa huoneessa. Ajattelimme kuitenkin, että saattaisi olla liian raskasta heti kerralla noin suuri muutos ja etäisyys. Laskimme muuten yksi ilta, että tästä kolmesta kuukaudesta tulemme nukkumaan samassa sängyssä yli kaksi kuukautta! Tämähän menee enemmän yli ku mummonmökissä ikinä! Vaikka olemme melkoisessa vierihoidossa oltu koko tämä aika emme ole (ainakaan vielä) totaalisen kyrpiintyneet toisiimme ja puhummekin toisillemme vielä! Ja nauramme (toisillemme)! Vaan kyllähän meillä aina hyvät jutut on ollutki niin miksipäs ei naurattas ja ymmärretään hyvän päälle molemmat!

 

Täällä uudessa kodissamme voimme olla myös aivan turvassa. Kuulimme, että kaksi vartijakoiraa päästetään yön ajaksi irti eli 21.00-06.00 meillä on ulkona liikkumiskielto. Nyt ei oo paljon edes unissakävelylle varaa, ainakaan jos oven ulkopuolelle sattuu astumaan. Saispahan ainakin säpäkän herätyksen vai kerkeäisköhän siinä edes herätä ennen hengen lähtöä. Kyllä maalla on ihmisen hyvä olla!

 

Niinkuin olemme aikaisemmin jo saattaneetkin mainita Afrikan pitkistä pimeistä illoista niin se on asia, joka meinaa välillä ottaa kupoliin meitä jokaista. Eilen meinasimme alkaa kiipeileen jo melkein seiniä pitkin niin oli pakko hypätä trikoisiin ja lähteä agrelenkille. Kävimme noin viiden kilometrin päässä sijaitsevassa Mukonon keskustassa. Takaisin tullessa otimme myös muutaman juoksuaskeleen. Kerkeämme täällä iltojen aikana saada kaiken maailman ideoita ja tällä kertaa ilmoittauduimme kevääksi Oulun terwahölkän puolimaratoniin. Katotaan miten siinä huvissa käy näille kolmelle Kemi-Tornion tytöille. Nimittäin Anna-Stinasta on tullut samanlainen jokapaikanhöylä kuin meistäkin ja on hyvä jo nyt alkaa buukkaamaan kalenteria täyteen ensi vuoden tapahtumista. Seura tekee kaltaisekseen ja olemme muuttuneet paljon. Toivomme kuitenkin muutoksen vieneen meitä vain positiiviseen suuntaan. Kun täältä Suomeen palaamme, olemme vain entistä parempia tyyppejä!

 

Xoxo

wp_20131118_042.jpg

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *