Voihan Mooses!

”Ollaan käyty joka viikko tälle päivää saunassa” – Jenna Isokangas –

 

Melkein joka ilta tällä viikolla olemme olleet Millan ja Hannun luona saunomassa ja kortinpeluussa. Eilen kun pelit oli pelattu ja Anni taas tapansa mukaan hävinnyt lähdimme talsimaan alamäkeen kohti rakasta rotankoloamme. Matkalla kotiin tapasimme muuan pastorin. Pastorilla oli päällään valkoinen kauluspaita sekä puvunhousut, erittäin asiallisen näköinen kaveri siis. Tämä 27-vuotias nuori herra pastori oli nimeltään Mooses. Mooses oli erittäin kiinnostunut meistä ja etenkin siitä mihin uskomme. Yhtäkkiä Anni huomasi olevansa uskonto aiheisessa piinapenkissä ja helppoja uskon kysymyksiä sen kun sateli tulemaan… ”Oletko menossa kirkkoon?”, ”Mihin uskot?”, ”Uskotko niinkuin minä uskon?”, ”Oletko uudesti syntynyt?” jne. Anni vastaili kysymyksiin miten parhaiten pystyi. Pääosin Annin vastaukset olivat pelkkää muminaa, mutta viimein Mooses kysyi kysymyksen, johon Anni osasi todella vastata, ”Minkä ikäinen olet?”. Vastauksen saatuaan pastori siirtyi Jennan puoleen. Ja kysyi saman kysymyksen Jennalta. Sitten alkoikin kauhea kysymysten tulva. Emme millään osanneet varautua Jennan kysymyksiin, sillä kysymysten aihe vaihtuikin kuin kerta laakista.. Kun Jenna kertoi ikänsä Mooses oli hämillään ja totesi ”En voi uskoa, että olet vasta 23-vuotias! Ajattelin, että olet paljon vanhempi kun oot lihava!”. Kyllä! Näin pastori perusteli näkemyksensä.  ”Syötkö aina paljon riisiä kun olet noin lihava? Syötkö?”… hämmentyneenä kysymyksistä Jenna ei aivan tiennyt mitä vastata ja Mooses jatkoi ”Tiedätkö mitä on riisi? Sitä sellaista valkoista riisiä?”, ”Syötkö sinä siis paljon sitä?”  Huutonaurujen saattelemana astelimme lopulta kotia kohti!

 

Tämän episodin jälkeen mietimme, että olikohan Mooses sittenkään niin asiallinen, mitä kauluspaitaan ja puvunhousuihin tulee. Täällä pidetään lihavuutta kauniina ja arvostettuna asiana. Ehkä tämä siis olikin pastorin jonkinlainen isku yritys, joka ei oikein onnistunut. Ja kun eihän se Jennakaan mikään lihava ole! Naurettiin tälle tapahtumalle pitkälle iltaan ja vielä tänäänkin olemme ihmetelleet asiaa. Kerroimme jutun myös Millalle ja hän sanoi, että täällä ihmisten on vaikea käsittää ettei joku muka haluaisi olla vähän tuhti. Mikäpä sen parempi motivaattori kuin käydä lenkillä ja sen jälkeen tavata Mooses! 

 

Eilen oli ihan todella kiva päivä töissä, sillä tämän viimeisen viikon kunniaksi työntekijät ovat hiffanneet kuinka harjoittelijoita todella kannattaa käyttää hyödyksi. Saimme siis tekemistä niille monille odotteluhetkille, jotka afrikkalainen elämänmeno meille vääjäämättä asettaa eteemme. Täällä kun ei ole mihinkään kiire ja uutta tekemistä ei välttämättä kannata edes aloittaa, vaikka aikaa olisi tuntikin. Tai odottakaa 5min niin annan teille tehtävän ja… tunnin päästä odottelemme edelleen kyseistä ihmistä ja tehtävää. Meistä on tullut jo hyviä odottajia! Nyt kuitenkin olemme tämän viikon ajan tehneet opettajien käyttöön aikuisten luku-ja kirjoitustaitokursseille kuvakortteja sekä numerokortteja. Tälle kurssille osallistujat ovat aikuisia naisia, jotka eivät ole käyneet koulua ikinä tai juuri ollenkaan. Nämä naiset siis ovat saaneet mahdollisuuden nyt kypsemmällä iällä oppia niitä perusasioita, jotka meille ovat päivän selviä. Ei tulisi mieleenkään Suomessa tällainen todellisuus, että aikuinen nainen ei osaa esimerkiksi kirjoittaa omaa nimeään. Näille naisille se ei ole itsestäänselvyys. Köyhyys sekä naisten huono asema yhteiskunnassa on tehnyt sen, että liian monelle naiselle on käynyt tai käy näin. Heillä ole edes mahdollisuutta oppia. Olemme olleet myös mukana opettamassa sekä auttamassa muuten opettajaa tällä kurssilla. Tuntui aika hassulta opettaa englanniksi 1-2-luokan asioita aikuisille naisille… etenkin kun englanti ei ole meille se äidinkieli ja silti osataan paremmin entä nämä naiset, jotka asuvat maassa, jossa englanti on yksi virallisista kielistä.

 

Nyt on käynyt niin hassusti, että olemme käyneet kahtena päivänä peräkkäin mäkijuoksulenkillä… jos oikein muistamme. Kylläpä vaan tunsi nahoissaan, että muutama edellinen kerta on tainnut jäädä välistä, huh! Meidän lenkkeilly jaksaa aina ihmetyttää paikallista väkeä ja kannustushuudot raikaavat. Ei siinä etteikö muutama tsemppaushuuto olisi tarpeeseen tullutkin! 

 

Kolmesta viikosta vielä kaksi päivää harjoittelua jäljellä täällä ja sen jälkeen on aika siirtyä kohti uusia koitoksia. Kyllä voimme jo nyt kertoa, että kamala ikävä tulee Caring Handsia ja kaikkia ihania työkavereita. Ei muuta kuin kymmenen pistettä ja papukaijan merkki Caring Hands-organisaatiolle! Keep it going!

 

Lämpimin halauksin ja terveisin Anni-Leena ja Jenna-Leena (kuten hän itsensä kerran esitteli. Miten niin pitää muistaa oma nimi?!) 

 

Kauneus Liikunta Meikki

Juhlatuulella ja aivan kaasuissa!

Shalom!

 

Elämä Afrikassa maistuu ja lämpöä riittää muuallakin kuin saunassa! Olemme asettuneet taas kodiksi tänne Tim-Tom:iin. Kyllä tämä on vaan mielenkiintoinen paikka.. Toissailtana vähän ennen puolta yötä alkoi hengittäminen käydä hieman tukalaksi kun yhtäkkiä asuntomme valtasi kaasu ja palaneen käry. Anni ryntäsi pihalle kun tuntui, että happi loppuu samantien. Mietittiin, että nytkö tämä palaa koko ”huvila”.. Kyllä se pisteli vihaksi, mutta toisaalta se ei ollut ensimmäisen kerta täällä majaillessamme kun ottaa hermoon. Anni kietaisi huivin ylleen ja marssi mainitsemaan asiasta henkilökunnalle. Kävi ilmi, että yövartijat käristivät jotain afrikkalaista ruokaa meidän ikkunan alla, joten kaikki savu yms. tuli sisälle. He sanoivat ymmärtäneensä ongelman ja siirsivät nuotiohökötyksen kauemmaksi. Pienen kiukun vallassa painelimme takaisin sänkyyn. Oli kuuma, maha kipeä ja ihan kaasuissa saimme pyöriä sängyssä.. Eikä mennyt aikaakaan kun huone oli taas täynnä sitä samaa käryä. Eiköhän ne vartijat olleet siirtäneet ”keittiönsä” takaisin ikkunamme alle. Ei voi olla totta! Anni tyttöhän taas tomerana asteli keskustelemaan asiasta. Lopulta asiaan tuli muutos ja siinä samassa kuului simsalabim! Kadotimme myös unen ja siitä voi sanoa, että kokille kiitos! Se siitä nukkumisesta mutta onneksi nukkumatti vei samalla molemmilta kiukun myös mennessään ja aamulla olimme jo aivan hyvällä tuulella.

 

Lauantaina kävelimme kauppaan ostamaan coca-colaa ja matkalla sinne meitä vastaan käveli järkyttävän suuri kameli! Ei oo ihan normi vastaantulijoita kuitenkaan täälläkään. Joku mies sillä ratsasti, teki mieli ottaa kuva muttei uskallettu! Mietittiin myös, että jotenkin jo kaipaa sitä kun menee esimerkiksi kauppaan tai mihin tahansa ja kukaan ei kiinnitä mitään huomiota. Täällä sellaista ei kyllä pääse käymään. Kokoajan joku huutelee jostakin suunnalta näille muzungoille. Yks kerta käveltiin ja väsyneenä käkätettiin jostakin syystä Celvisin Kemistä haalarimerkille ja… no vähän koko Kemillekin. Muahahhaa! Vastaan tuleva mies vaan totesi, että ”well done!”. Täälläkin ihmiset ymmärtää, että sieltä selviäminen on saavutus itse kullekin! 😀 Ja silti me niin hulluja ollaan, että sinne takas aina tahdottaisiin… 

 

Aurinkoisen sunnuntain kunniaksi olimme suunnitelleet lähtevämme altaalle. Jes aurinko paistoi ja pääsimme lähtemään. Hyppäsimme Millan kyytiin bikinit ja aurinkorasvat kassissa. Speke Resort Munyonyossa on palmujen katveessa ihanan iso uima-allas ja paljon aurinkotuoleja. Luksusta! Tuntui aivan kuin olisi jossakin rantalomalla. Paikan päällä oli myös iso hieno kuntosali, joka kuuluu hintaan. Hinta on 20000 shillinkiä eli noin 7e/henkilö. Kun näimme kuntosalin, teki niin mieli päästä urheilemaan. Sen asian olemassa olo on tainnutkin päästä unohtumaan tällä reissulla. Aiomme mennä ensi kerralla salin kautta uimaan ja auringon ottoon. Uskokaa tai älkää. Olimme saaneet jo melkein auringon pistoksen ja lähdimme ajelemaan kotiin päin. Auto kuitenkin lonksui ja heilui oudolla tavalla. Noh nousimme tietenkin tarkistamaan tilanteen ja kappas takarengas oli aivan puhki! Eipä ihme, että meno tuntui hieman epävakaalta kun landrover startattiin parkkipaikalta. Se auto on myös niin iso ja ne renkaatkin, että se koko autokinhan oli ihan vinossa! Niin no sen kai siitä saa kun naiset on asialla 😀 Täytyi soittaa Millan miehelle, että ollaan jumissa ja pulassa jajja..  Siinä odotellessa lähdimme käymään vielä viereisessä puistossa kävelemässä. Milla jäi parkkipaikalle ja neuvoi meille missä kannattaa käydä. Ihana puistohan siellä olikin ja musiikki raikasi isolla. Vähän erilaista menoa kuin vertaa Afrikan normaaliin elämään. Ehdimme melkein tunnin vielä paistatella auringossa kun auto teki tenän. Lähdimme kävelemään autoa kohti ja oikaisimme nurmikkokaistaleen kautta missä oli paljon ihmisiä. Yhtäkkiä huomattiin, että mehän ollaankin oikeastaan jalkapallo kentällä ja keskellä miesten jalkapallomatsia! Noniiin, hienoa tytöt! Siitä sitten juoksujalkaa kentän reunalle herättämättä sen kummemmin huomiota.. Kyllä voi taas miettiä, että miten tällainen äly ja väläys on päästetty yhdessä maailmalle. 

 

 

Tänään päätettiin kokeilla uudelleen tuota urheilua.. Vedettiin lenkkikamppeet päälle ja ajateltiin laittaa vähän tsemppausmusiikkia soimaan. Jos jostaki niin siitä saa kunnon puhtia ja jaksaa juosta Afrikan kuumuudessa! Mutta miten kävikään? Me tultiin aivan juhlatuulelle!!! Päätettiin kuitenkin lähteä lenkille juhlimisen sijaan (ennen olisi varmaan mennyt toisin päin, että ensin juhlat ja sitten vasta lenkki tai niin, että yhdistetään nämä asiat ja mennään zumbaamaan baarin tanssilattialle), jonka jälkeen saunomaan! Sauna se vaan on sitten niin <3. Saunan jälkeen päätimme syödä iltapalaa, joka paisuikin hieman taas mahdottoman puolelle. Jogurtin ja hedelmäsalaatin sijaan söimmekin herkku paahtoleipää, jonka päälle sipaistiin ensin voita, sitten paksu kerros maapähkinävoita sekä hieman vadelmahilloa… hillon jälkeen vielä pari siivua Gouda juustoa sekä banaania, Avot! Herkkuiltapalapaahtoleipäsekamelskanaminami oli valmis! Tämä Kanadalainen herkku vaikutti ensi alkuun hieman kummalta yhdistelmältä, mutta yllätyimme positiivisesti ja teimme toiset!

 

wp_20131018_001.jpg

wp_20131019_002.jpg

wp_20131020_001.jpg

wp_20131020_002.jpg

wp_20131020_003.jpg

wp_20131020_005.jpg

pe_20131020224103.jpg

pe_20131021220902.jpg

 

Ajatukset ovat myrkkyä. Mitä enemmän järkeilee, sitä vähemmän saa aikaan.
– Raymond Chandler

Muoti Ajattelin tänään Päivän tyyli