Jambo!
Olemme palanneet juuri Kenian lomalta takaisin Ugandan tuttuihin maisemiin. Lauantai-aamuna aikaisin lähdimme kohti Keniaa Hannun ja Millan autolla. Meitä lähti reissuun mukaan kuusi suomalaista eli autossa oli tiivis tunnelma mutta kyllä sopu sijaa antaa ja Jenna matkusti peräkontissa olevalla penkillä.
Matka oli pitkä ja kesti lähes kaksitoista tuntia. Ajoimme suoraan Masai Maraan. Viimeiset 100km oli möykkyistä tietä savannin keskellä, välillä tie kokonaan hävisi ja ylitimme autolla ojia ja jokia yms. Tämän viimeisen pätkän selvittämiseen meillä menikin kutakuinkin 2,5h, joten aivan 120 lasissa ei tätä pätkää ajettu vaikka välillä päät kattoon kolisikin. Jännitystä lisäsi vielä pimeän tulo, jolloin liikkuminen oikeaan suuntaan on melkein mahdotonta teiden kunnon (tai olemattomuuden) takia. Ohjeet paikkaan oli myös melko epämääräiset… ”Sen kylän jälkeen aja 45km ja käänny kolmannen kyltin kohdalta vasemmalle ja aja taas 20km ja sitten sen puskan kohdalta…” – tyylisillä ohjeilla siis mentiin ja kylttejä oli vain muutama siellä täällä. Välillä toivo meinasi jo loppua, että eihän täältä keskeltä savannia mitään Tipilikwani -safarimajoitus paikkaa löytyä, mutta niin me vain lopulta löysimme. Meille oli luvassa telttamajoitus ja emme olleet uskoa silmiämme millaiset luksusteltat oli kyseessä. Majoituimme pareittain telttoihin. Meillä oli siis kahden hengen teltta, jossa oli KAKSI 160cm sänkyä, huippuhienot vessa- ja suihkutilat ja koko majoitus oli paras missä olemme tähän mennessä Afrikassa yöpyneet! Maksamaamme hintaan sisältyi myös aamupala, lounas ja illallinen.
Pitkän matkan jälkeen kävimme vähän siistiytymässä teltoissa ja lähdimme porukalla dinnerille. Ruoka oli loistavan hyvää mutta olihan meillä kuitenkin jälleen ollut edellisellä viikolla vatsatautia molemmilla niin Jennan illallinen ei sisällä pysynyt vaan oksennushan se sieltä tuli. Tämä ei kuitenkaan yllättänyt enään kumpaakaan meistä! Onneksi se tauti kesti tällä kertaa vain muutaman päivän ja olo parani kertaheitolla oksentamisen jälkeen, toivottavasti loppuloman saamme viettää terveenä. Illallisen jälkeen menimme suoraan sänkyyn mutta uni ei tullutkaan ihan hetkessä kun pihalta kuului hyeenoiden ja muiden villipetojen karjumista, ei huvittanut edes lampaita laskea.. Heti Tipilikwanille saavuttuamme meidät toivotettiin tervetulleiksi, ohjeistettiin ja kiellettiin liikkumasta yksin varsinkaan pimeän aikaan, koska olemme keskellä safaria ja eläimet ovat lähempänä kuin luulemmekaan. Meidät saateltiin aina telttaan ja tultiin hakemaan teltalta syömään sekä joka paikkaan. Aina joku henkilökunnasta kulki mukanamme leijonapampun kanssa!
Aikaisin sunnuntai-aamuna ennen auringon nousua lähdimme kohti safaria meidän oppaamme kanssa. Saimme eväät pakattuna mukaan ja hyppäsimme safari-autoon oppaamme Simonin kyytiin. Simon oli ihana paikallinen Masai-heimoon kuuluva mies, joka ajelutti meitä ympäriinsä ja esitteli kaikki safarin salat. Molemmat meistä on aina haaveillut pääsevänsä oikeasti safarille, joten tuntui niin epätodellisen uskomattomalta olla nyt oikeasti siellä! Eläimiä vilisi kokoajan ympärillä ja olimme kaikki aivan haltioissamme. Me tietysti rimpuiltiin jatkuvasti auton ikkunoissa ja katolla, jotta nähtiin mahdollisimman paljon ja kaikki ja korkealta ja läheltä ja heti! Välillä meidän Masai-mies joutui vähän muistuttelemaan, että tytöt nyt pitäs tulla alas katolta kun tuo leijona on tuossa kahden metrin päässä! Eihän sitä siellä sisällä malttanut aina pysyä mutta ei meitä syöty, tässä me nyt ollaan! Meidän Masai-mies oli niin huippu, että käytti meitä siellä safarilla kolme kertaa vaikka vain kaksi kuului hintaan, elikkä sillon su-aamuna, su-iltana ja ma-aamuna. Näimme kaikki eläimet mitä olimmekin odottaneet; gepardit, leijonat, leopardi, kirahvit, norsut, vesipuhvelit, apinat ja paviaanit, krokotiilit, gasellit, hyeenat, seeprat, villisiat, haaskalinnut, virtahevot, mangustit, buffalot, kilpikonnat.. Yhteensä nähtiin 27 eri eläinlajia! Uskomatonta! Ja vielä uskomattomampaa on se, että näimme yhden päivän aikana koko Big fiven eli eläimet mitä ei välttämättä aina siellä näe. Se, että näkee ne kaikki 5 yhdessä päivässä on hyvin harvinaista. Esimerkiksi Hannu, joka on käynyt safareilla jo 70-luvulta asti bongas kaikki nämä viisi eläintä (leijona, norsu, vesipuhveli, sarvikuono sekä leopardi) ensimmäistä kertaa yhdellä käynnillä. Melkein kaikki oli niistä niin lähellä meitä ja sitä kokemusta ei voi edes sanoin kuvailla. Se jännitys ja innostus kun etsimme pusikoista eläimiä ja kun ne löytyivät ja astuivat esiin niin voi apua! Pisti meikäläisetki melko hiljaseksi. Uskokaa tai älkää.
Safarilla näimme myös ihan vastasyntyneen leijonanpennun ja voitte vain kuvitella kuinka söpöliini se oli. Aivan pieni Simba, suoraan Leijona Kuningaksesta! Simon sanoi sen olevan vasta noin viikon ikäinen. Pääsimme myös todistamaan aivan lähietäisyydeltä kun gepardit saalistivat villisikoja ja saivat kiinni kaksi pientä villisikaa. Siat vaan vikisivät kun gepardit tappoivat ne ja sitten söivät porukalla. Tällaiset pienet siat ovat vain pikkupurtavaa gepardeille, mutta olihan se huikeaa nähdä kuinka he tekevät yhteistyötä saalistaessaan.
Kolmannen Game riden jälkeen oli kuitenkin aika jatkaa matkaa ja lähteä ajelemaan kohti Nairobia. Matka kesti melkein kuusi tuntia. Nairobista meitä oltiin paljon varoiteltu ja jännitti mitä tuleman pitää. Kaupunki on iso ja täynnä ihmisiä. Maanantaina saavuttuamme vihdoin Nairobiin lähdimme melkein heti ulos syömään italialaiseen ravintolaan, jonka jälkeen menimme nukkumaan. Taas se todettiin, että on se matkustaminen ja autossa istuminen rankkaa puuhaa ja olimmekin aivan puhki. Tuntui siltä, että päivä on taas pulkassa. Mahat täynnä palasimme majapaikkaan ja kävimme mahat kainalossa yöpuulle. Tiistaina oli luvassa taas paljon tekemistä.
Tiistai aamuna nukuimme yhteisestä päätöksestä pitkään eli jopa KAHDEKSAAN! Se oli luksusta se, sillä monena aamuna olimme heränneet jo ennen kuutta. Illalla vähän mietitytti kuinka sitä osaa niin pitkään nukkuakaan, mutta hyvin se meni eikä meinannut jaksaa sängystä noustakaan. Yöllä kiskoimme peittoa taas kilpaa mutta hyvin nukutti. Kuitenkin silmät sikkurassa kömmimme ylös sillä olihan luvassa taas jotain superia! Ajoimme aamupalalle kahvilaan West Gate ostoskeskuksen kautta, jossa tapahtui se ammuskelu Afrikkaan tulomme alkutaipaleella. Alue oli luonnollisesti suljettu, mutta näimme luotien jälkiä seinässä ja rikkoutuneita ikkunoita oli jokapuolella. Kyllä se vain ihmetyttää miksi sellaista täytyy ihmisten tehdä! Kun olimme tsekanneet West Gaten ja syöneet aamupalamme lähdimme ajelemaan kohti norsujen orpokotia! Kyllä! Nairobiin on perustettu pikkunorsujen orpokoti, jonne tuodaan orvoksi jääneitä pikku Dumboja hoitoon. Jokaisella norsu söpöliinillä on oma hoitaja. Sama hoitaja hoitaa yhtä pikku norsua koko sen ajan jonka se viettää siellä. Hoitajat nukkuvatkin norsujen kanssa ja pyrkivät mahdollisimman hyvin korvaamaan emon hoivan. Yleensä aika on pari vuotta, jonka jälkeen ne viedään takaisin luontoon. Nämä norsut olivat ihan ylivekkuleita ja hauskoja kun ne telmivät siellä aivan kuin pikku koiranpennut. Kiusoittelivat toisiaan ja istuivat toistensa päälle sekä varasteli hoitajilta tuttipulloja, joissa oli heille maitoa. Aivan niin mahtavia. Seurasimme heidän leikkiään aitauksen takaa ja välillä he tulivat aivan lähelle hakemaan rapsutuksia. Yksi isommista pikkunorsuista astui myös Annin jalan päälle… Ei tuntunut siinä vaiheessa norsu aivan kauhean pieneltä 😀
Jo Keniassa ollessamme Millan naapurit soittelivat, että tuossa viereisellä slummialueella Kampalassa osoitetaan mieltä. Aseet paukkuu ja kyynelkaasut on otettu kehiin. No näinhän se jatkui edelleen kun tänne palasimme. Jospa se siitä taas iloksi muuttuu 😉
Nyt vielä nautimme loppuviikon lomasta, katsotaan mitä se tuo tullessaan!
Suukkoja ja halauksia! <3
Kuvia meillä on paljon mutta internetti ei ole yhteistyökykyinen niiden suhteen vielä, joten niitä luvassa myöhemmin 🙂
