Reilu 24h ja afrikanat kotkottaa jo kotiovella!

 Ollaan lähtövalmiina! Kello 0.55 ja nämä Afrikanat makaavat Entebben lentokentän lattialla kirjoittamassa viimeistä blogikirjoitustaan Afrikassa. Vielä on neljä tuntia koneen lähtöön ja pyrkimyksenä meillä on valvoa koko yö kun ei tässä jännityksessä oikeen nukkuakaan voi.. Ajateltiin, että harjoitellaan vähän keikkaa varten tätä valvomista. Tänään koko porukalla mietimmekin, että millonkohan voi silleen seuraavan kerran edes nukkua kun viime yökin meni vähän valvoessa.. Varmaan sitten seuraavan kerran omassa sängyssä ja sen ensimmäisen yön on varmaan niin ylikierroksilla, että saapa nähdä näkyykö nukkumasaa! Jos siirtäis sen kunnolla nukkumisen suosiolla ens viikkoon, eikä yrittäis väkisillä tukkia tämän viikon kalenterinäkymään..

 

Nyt se on sitten homma aikalailla paketissa. Tänään maattiin päivä bikineissä Red Chillissä kun oli semmonen semi-auringonpaiste ja huomenna onkin sitten vallan jo pakkaskamat päällä. Ei voi vaan kuin ihmetellä mihin viikot menivät.. eihän siitä kauaa ole kun kirjoitettiin blogiin päiviä olevan vielä tyyliin 83 jäljellä!

 

Tänään oli myös se päivä kun me viimeisen kerran kävimme ostamassa jack fruittia meidän vakkari kojusta samalla kun olimme menossa sanomaan heipat Millalle ja Hannulle. He ovat kyllä sellaiset ketä meillä tulee ehkä eniten ikävä koko Afrikasta! Onneks me varmasti näemme vielä Suomessa tai Afrikassa.. kummat meistä ehtii eka. Kävimme heillä saunassa vielä ennen lähtöä ja jätimme kaikki vaatteemme sinne, jotta Milla voi lahjoittaa ne Caring Handsin kautta slummiin köyhille. Olemme olleet molemmat koko päivän jotenkin ylikierroksilla, jännityksessä, paniikissa, ja mitä niitä olotiloja nyt on.. Millan ja Hannun luonakin vaan ennen lähtöä pyörimme hätäisenä ympyrää ja oli jotenkin vaikea tajuta että nyt me oikeesti lähdetään täältä ja jätetään tämä maa taakse. Aikaisemmin ajattelimme, että se jos jokin on varmasti itkun paikka kun lähdemme Millalta mutta ei.. Kai tämä lähtöon mennyt jonkinlaisessa sumussa eikä olla keretty edes tajuta, että kohta ollaan jo kotona ja nämä kolme uskomattoman ihanaa ja kokemusrikasta kuukautta on nyt oikeasti taakse jäänyttä elämää. Onneksi näitä kokemuksia ei varmasti koskaan unohda ja vaikka olisimme kuinka dementoituneita tahansa ne muistaa myös sillon kiikkutuolissa istuskellessa ja niitä voi hyvillä mielin jakaa lapsen lapsille!

 

Meitä väsyttää ja ihmetyttää ja naurattaa kokoajan. Rehellisesti voi kertoa, että tästä ajasta emme päivääkään vaihtaisi pois ja se mitä olemme tältä reissulta saaneet on jotakin niin paljon, että ei sitä pysty edes kertomaan. Afrikka ottaa ja Afrikka antaa. Kummankin sydämestä pieni osa on varmasti jäänyt tänne Afrikan lämpöön niin ihana ja kokemuksen arvoinen paikka tämä on.

 

Tänään kävimme vielä viimeisellä illallisella yhdessä yhden yliopiston maman kanssa. Ruoka oli hyvää ja oli ihana viettää viimeinen ilta rauhassa yhdessä oleskellen toistemme seurasta nauttien. Meidän ryhmään mahtuu monenlaisia persoonia ja hyvin olemme tulleet keskenämme toimeen. Koska meitä on monesta eri ammattikunnasta niin olemme joutuneet viettämään nämä kolme kuukautta enemmänkin vähän hajallaan jakautuen kolmeen ryhmään, koska kaikki eivät voi harjoitella samassa paikassa ja näin voidaan taata myös jokaisen ammatillinen kehittyminen. Meillä tulee kaikkia meidän ryhmäläisiä niin kova ikävä! Mut hei beibet me tavataan vielä!!!

 

Siirryimme turvatarkastuksen läpi ja no ei me oikeastaan ajateltulkaan, että se ihan normaalisti ois mennyt kun meistä on kyse… Aluksi Jenna meni edellä ja ojensi lentolipun ja passin tarkastajalle. Hän tuijotti niitä tarkasti eikä antanut takaisin ja kohta Jenna jo huomasinkin, että eihän tuo edes näytä omalta passilta.. Jaa siksikös se setä sitä ihmetteli. Sehän olikin Anni-Leenan passi mikä tarkastajalla oli kädessä. Hetken siinä sitten ihmettelimme ja selittelimme tilannetta ja lopulta pääsimme asettamaan laukkumme läpivalaisuun. Kaikki muuten ihan ok mutta Jennan rinkka otettiin sivuun ja sitä alettiinkin sitten penkomaan ihan urakalla. Tiukka turvatarkastustäti käski aukaista joka ikisen pussukan ja nyssykän.. Rinkka alkoi olla jo tyhjä ja tavarat levillään.. Viimeinen pussukka minkä täti rinkasta kaivoi oli pussi missä oli otsalamppu ja pattereita ja SE OLI SE mitä ne halus. Sitte avattiin se pussi niin täti kysyi, että onko nämä pattereita? Siihen Jenna vastasi, että kyllä ne ovat pattereita. Sen jälkeen täti ilmoitti, että voitte jatkaa matkaa. KIIIIIDOKSIA! Nyt ne kaikki perhanan tavarat on pakattu äkkiä sinne rinkkaan takas ihan hujan hajan ja ollaan päästy tänne oikealle puolelle terminaalia. Mitähän kaikkea tämä kotimatka ehtii vielä sisältää, se jää nähtäväksi!

Jos nyt vähän listataan mitä meillä on jäänyt tältä reissulta käteen niin tässä tulee ainakin muutamia. Meidän kummankaan aivot ei raksuta nyt ihan täysillä, koska on keskiyö ja tunnelma sekava niin voi olla, että jotain tärkeää unohtuu mainita.

+ ELÄMÄN KOKEMUS – Tämä oli meidän molempien unelma ja kokemuksena varmasti yksi elämämme mieleenpainuvimmista. Tullaan takaisin ainakin kolmesataakahdeksankymmentäkuus kokemusta rikkaampana.

+ AVARAKATSEISUUS – Täällä jos jossain on oppinut katsomaan asioita avarammin. Hyvin moni asia eroaa siitä how we do it in Finland.

+ KÄRSIVÄLLISYYS – Ei se ole niin justiinsa ainakaan mikä aikatauluihin tulee.

+ KIELELLINEN KEHITYS – Osataan enkkua taas vähän enemmän kuin ennen ja lugandaakin puhutaan sujuvasti sen muutaman sanan ja lauseen verran.

+ PARI LISÄKILOA – Niinkuin monilla vaihdossa olijoilla saattaa salakavalasti tulla muutama ylimääräinen kilo niin myös meilläkin. Hyvähän se on kerätä lämmikettä luitten ympärille talven varalle.

+ UUDET IHMISET – Tämän kolmen kuukauden aikana tutustuttiin niin moniin huippuihin ja ihaniin tyyppeihin.

+ AFRIKKAYMMÄRRYS – Mikään ei mene niinkuin elokuvissa. This is Africa!

+ TOISTEMME SIETOKYKY – Yhdessä vain, käymme aina rinnakkain.. ainakin täällä Ugandassa 24/7. Siinä täytyy jo vähän sietää.

+ IKÄVÄ – Olemme molemmat poteneet ennennäkemätöntä ikävää perhettä ja ystäviä kohtaan.. ja ehkä vähän suomalaisiin karkkeihinkin 😀

+ HENKINEN KASVUPYRÄHDYS – Jos kävisi jossain henkisen kasvun neuvolassa niin mitat olisi 3kk ja aika hiton monta kymmentä senttimetriä lisää pituutta.

+ ITIKANPISTOT – Näissä pirulaisissa on se ero, että niitä ei kuule.

+ RUSKETUS – Sille ja rentoutumiselle pyhitettiin päivä jos toinenkin.

+ OPINTOPISTEET – Tottakai! Tulemma takaisin 15 opintopistettä rikkaampana.

– RAHA – Rahaa ei kannata kuitenkaan edes miettiä, kun ajattelee mitä kaikkea tästä älyttömästä kokemuksesta olemme saaneet.

– TIEMÄTTÖMYYS – Nyt tiedämme senkin, että täältä saa ihan kaikkea samaa normi tavaraa ja ruokaa ja vaatteita jne. kuin Suomessakin. (Pienellä varauksella tietenkin).

– AINAKIN OSA TURHAMAISUUDESTA – Täällä hiukset pestään tyyliin kerran viikossa ja vaatteitä pidetään viimeiseen asti. Tarvimmeko me aivan kaikkea sitä tavaraa, mitä meillä nurkissa pyörii?

– AIKATAULUN MERKITYS – African time.. mitenköhän onnistuu Suomen tiukoissa aikatauluissa pysyminen? Toivottavasti ei ihan höpöksi mene jo vain opparinkin tähden 😀

 

 

Mama i`m coming home!!!! <3

 

 

”Tänään satun olemaan täällä – Huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua.” (Muumipeikko ja pyrstötähti)