Kun nämä tytöt Suomesta matkaan lähti
täytyi valita oppaaksi taivaan kirkkain tähti
Tuntuu uskomattomalta kuinka aika on mennyt nopeasti kun taaksepäin katsoo. 21.9 marssimme lentokoneeseen ja nyt siitä on jo kaksi kuukautta aikaa. Rinkat täpötäynnä marssimme koneeseen itkun ja naurun saattelemana. Tiesimme, että olemme lähdössä toteuttamaan meidän molempien haavetta mutta todellisuudessa olimme aika tietämättömiä millaiseen paikkaan oikeasti päädymme.
Kun saavuimme tänne Afrikkaan
Oli syyskuu jo melkein lopuillaan
Afrikkaan saapuessa tuntemukset olivat sekavat, väsynyt ja onnellinen olo valtasi mielen. Tuntui mahtavalta lähteä karkuun Suomen pimeää ja sateista syksyä. Afrikan lämpö sai unohtamaan kaiken ylimääräisen ja aina päivästä toiseen vaan jaksoi ihmetellä Afrikan menoa ja kaikkea mitä täällä näkee. Tuhansien kysymysten tulva täytti mielen ja näkemistä sekä kokemista riitti heti ensimmäisestä päivästä lähtien.
Olimme silloin aivan tietoa vailla
eihän Afrikassa liikennekään ole määritelty lailla
Liikenteen kulku! Asia, jota ei voi edelleenkään ymmärtää tällainen Suomen järjestelmällisen liikenteen ja elämäntyylin keskellä eläneet ihmislapset. Luojan kiitos täällä ei tarvi ajaa itse autoa kun Suomessakin se on joskus vähän riskialtista näillä kuskin taidoilla.. Paikalliseen julkiseen liikenteeseen kuuluu lähinnä matatut ja boda bodat, joita meitä alussa varoitettiin käyttämästä. Jo tässä vaiheessa matkaa olemme vapautuneet ja afrikkalaistuneet sen verran, että kyllä me ajellaan boda bodilla ja matatuilla tuon tuostakin. Tähän mennessä kaikki on mennyt vallan mainiosti ja perille ollaan päästy joka kerta vaikka täytyy myöntää, että joka kerta se pikkusen jännittää. Ei kai me nyt sentään tylsää reissua haluta ja jännitystä elämään täytyy haalia!
Maiden erilaisuus aiheutti omat huolensa
vaikka Afrikalla onkin hyvät puolensa
Maiden erilaiset elämätavat ja tottumukset ovat opettaneet meille ainakin kärsivällisyyttä ja taitoa selvitä tilanteesta kuin tilanteesta. Jo ennen lähtöä perhe, ystävät ja tuttavat huolehtivat siitä, miten tullaan pärjäämään näinkin erilaisessa ympäristössä. Pärjätty on välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä mutta hauskaa on ollut ja takaisin tullessa on varmasti rinkka paljon painavampi uusien kokemusten ja muistojen myötä.
Vaikka ikäväkin välillä on puraissut rinnasta
emme vaihtaisi päivääkään mistään hinnasta
Niin afrikkalaisia meistä ei kuitenkaan ole tullut, että koti Suomen olisimme unholaan heittäneet. Afrikassa oloaikana molemmat meistä ovat ehtineet miettiä paljon asioita ja olemmekin tainneet jo todeta, että aikaisemmin ei ole näin suurta koti-ikävää tainnut näillä tytöillä ollakaan. Ei tarkalleen tiedetä mistä se johtuu mutta siihen varmasti vaikuttavat erilaiset elinolosuhteet, erilainen elämäntyyli, jatkuva kurjuuden näkeminen, oma arvostuksen nouseminen omaa kotimaata kohtaan ja arvostus myöskin perhettä ja läheisiä kohtaan. Kokemuksena tämä ainakin avartaa silmiä niin monella tavalla, että tunteiden mylläkkä on suuri ja oppii valtavasti uusia asioita maasta, kulttuurista, ihmisistä ja etenkin itsestään.
Kun kyseessä on nyt sosionomin ammatti
voi kyllä sanoa; tämä kokemus kannatti!
Afrikka antaa niin paljon ja niin monella tavalla, että sitä kaikkea on mahdotonta pukea sanoiksi. Sitä mitä näet, kuulet ja koet täällä on vaikea yrittää selittää etenkin sellaiselle, jolla itsellä ei ole tätä samaa kokemusta takataskussa. Kuitenkin olemme yrittäneet kertoa kokemistamme asioista parhaamme mukaan ja toivommekin, että mielessänne on edes pieni häiväys siitä, millaista elämä täällä todella on. Se, että Afrikka rikastuttaa elämiämme, se on kehittänyt ammatillisuutta niin paljon. Rehellisesti sanoen osaa katsoa monia asioita aivan uudella tavalla.
Joka mäellä täällä aina kirkon menot pauhas
eikä aina yölläkään saanut olla rauhas
Yötä päivää Afrikassa on jatkuva meno ja melske. Siinä yksi eroavaisuus Suomessa asumiseen. Kun täällä illalla menet nukkumaan, koskaan ei ole hiljaista. Lähes minkään talojen/ majapaikkojen ikkunoissa ei ole lasia vaan pelkkä hyttysverkko ja kalterit. Kaikki äänet kuuluvat aamusta iltaan. Täällä ei koskaan tule tilannetta, että olisi aivan hiljaista. Suomessa varmaan kuulee ääniä kun illalla asettuu nukkumaan. No toivottavasti ei sentään enään sen lisäksi näe ainakaan vihreitä miehiä!
Eihän tässä runossa taida olla mitään rotia
mutta emme ikinä tule unohtamaan meidän Afrikkakotia!
Reissusta kaksi kolmasosaa on eletty ja voimme jo nyt kertoa, että Afrikka jättää jäljen jokaisen sydämeen. Välillä tuntuu, että Afrikkaa vihaa mutta silti niin rakastaa. Ainakin tämä kokemus meitä rikastaa! Kotimaamme on ihana Suomi mutta ikävä tänne tulee varmasti olemaan suuri. Niin paljon Afrikka meille antaa, että toivottavasti me pystytään antamaan oma osuutemme takaisin.
Viimeinen kuukausi starttaa N – Y – T! Otamme siitä kaiken irti ja nautimme Afrikan antimista <3
