Hiki ei olekaan ihan kamala juttu

Johan se on yleisesti tiedossa, että ruokavaliolla on isompi merkitys laihtumisessa kuin liikunnalla. Suhdanne on jotakuinkin 80% ruokavalio ja 20% liikunta. Aiemmat laihdutusyritykseni ovatkin olleet enempi ruokavaliopainotteisia ja toki kiloja on silloin pudonnut, mutta miksi nyt lauhduttaisin vain 80%:sesti kun voin panostaa täydet 100% ja liikkua lisäksi.

Herkkujen ahmimisen sijaan olen ahminut tietoa netistä. Lukenut keskusteluita, artikkeleitä ja blogeja erilaisista laihdutukseen, aineenvaihduntaan ja ruokavalioihin liittyvistä teorioista. Tiesittekö, että laihdutetusta läskistä suurin osa poistuu kehosta hengityksen mukana?! Taas tuo sama 80/20 ratio pätee tässäkin. 80% laihdutetusta läskistä poistuu hengityksessä ja loput 20% hikenä ja virtsan mukana. Ruokavaliolla on enemmän merkitystä siis, mutta toisaalta liikkuminen varmasti kiihdyttää hegittämistä ja vapauttaa enempi läskiä kehosta. Näin päättelen kotitieteilijän logiikalla. Ylipäätään liikunta kiihdyttää aineenvaihduntaa, joka taas puolestaan edesauttaa laihtumista.

Hyötyliikuntaa harrastan joka päivä ja olen jo monen vuoden aikana harrastanut koirien lenkittämisen takia. Hikinen hengästyttävä liikunta puolestaan on se joka on uupunut ja jota olen ehkä puoliksi huomaamattanikin vältellyt. Voisin varmaan kävellä rauhallista tahtia maailman tappiin asti, mutta tällä hetkellä en jaksa hölkätä putkeen edes 5km. Juoksukärpänen on kuitenkin puraissut nyt. Olen nuorempana aina inhonnut juoksua, varmasnkin juurikin siksi koska juoksukunto on ollu niin alhainen. Sitten vain päätin, että minähän aion opetella juoksemaan. Viime keväänä jo sainkin hyvän alun juoksulle, mutta sitten se kevätallergioiden ja lomailun myötä jäi. Nyt on onni onnettomuudessa ollut sen verran viileämmät säät, että olen päässyt aloittamaan juoksun treenaamista jo kesällä. Eikä muuta vaadittu kuin asennemuutos! Hikoileminen ja hengästyminen ei tunnu niin kamalalle, kun tiedän ja aennoidun saavuttavani sillä jotain. Se että kroppani on väsynyt, tuntuu hyvälle, sillä tiedän että olen taas edennyt askeleen taistelussa löllyköitä vastaan. Käyn välillä juoksemassa ihan itsekseni ja välillä treenaan koiran kanssa vetovyöllä. Lisäksi olen tähän nyt ottamassa välipäiville kotijoogaa tai muuta jumppaa. Tänään juuri rauhallisen aamukävelyn jälkeen vetäisin lyhyen, mutta hikoiluttavan joogasession lattialla. Joogamatto vielä uupuu, kunhan sen saan niin en ehkä liukastele niin pahasti liikkeissä!

No juu, ehkä koko tämänpäiväisen kirjoittelun pointti on se, että olen löytänyt ainakin nyt näin alkuinnostuksessa sen liikunnan ilon, vaikka kunto vielä melko huono onkin. Hiki ei ole välteltävä asia vaan tervetullut 20% jolla höyrytän läskiä ulos kropastani ja mikä kivointa, siitä tulee hirveän hyvälle tuulelle!

 

Kommentit (1)
  1. Nykymaailmassa ihmisillä on joku ihme tarve olla aina sliipattuja ja cooleja. Minusta treeni, jossa hiki valuu naama pitkin kuin olisi suihkussa, on hurjan vapauttavaa! 😀

    Tsemppiä projektiisi!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *