Väsynyt, mutta onnellinen eli Flow 2011 kesurin silmin

Olen hörpännyt kaksi kuppia aamukahvia ja olo on silti kuin viikon valvoneella. Normaalisti tässä vaiheessa pitäisi olla päällä jo sopivan inspiroivat pärinät. Ilmeisesti festariviikonloppu vaatii veronsa oli töissä tai ei.

Siellä nyt joku miettii, miten rankkaa voi olla juoda kaljaa artistien kanssa bäkkärillä. Kerron sitten, kun olen moista kokeillut. Ensikertalaisen festaritoimittajan arki oli hyvin toisenlaista. Tässä hieman Flow-viikonlopun matematiikkaa:

Näin viikonlopun aikana kokonaan vain kaksi keikkaa, Mayer Hawthornen ja Janelle Monáen. Nautin yhtä monta alkoholiannosta. Hoidin neljä haastattelua, joista yksi myöhästyi tunnilla. Toista sovittiin puolitoista viikkoa managerin kanssa ja silti artisti ei tiennyt, että hänen oli tarkoitus jutella kanssani.

Toisaalta.

Pääsin juttelemaan tämän hetken kuumimpien esiintyjien kanssa. Söin elämäni ensimmäisen sushiannoksen ja join elämäni ensimmäisen raakasuklaapirtelön. Vietin monta tuntia pressiteltassa, jonka neidot olivat aina valmiita auttamaan tätä neitoa hädässä. Kohtasin lukemattomat tutut kasvot juuri silloin kun luulin hukkuvani väenpaljouteen.

Ja kun sunnuntaina heitin viimeisen haastattelun jälkeen vapaalle, Yeezy oli venaillut minua. Kaikki jännitys, väsymys ja stressi unohtui kun mies päräytti ilmoille sen mun biisin.

Kiitos Flow 2011.