Toimituksen palstalla mietitään tänään, millaista elämä oli viisi vuotta sitten. Juttuaihe syntyi täysin itsekkäältä pohjalta – olin ihmetellyt, miten elämä voi kuljettaa outoihin paikkoihin.

Vuonna 2006 saatiin todistaa ennätyksellisen vähäsateista kesää. Silloin oli hyvä viettää ensimmäistä kesää uudessa kaupungissa, ensimmäisen poikaystävän kanssa, ensimmäisessä omassa kämpässä.
Olin töissä puhelinmyyjänä. Provikat eivät pahemmin palkkapussissa painaneet. Elin lähinnä yo-menestyksellä ansaituilla stipendirahoilla. Loppukesästä lähdin yksin Dublinin matkalle, jonka isän puolen suku oli hankkinut minulle ylioppilaslahjaksi. Kävin katsomassa Samuel Beckettin Waiting for Godot’n jossain pikkuteatterissa. Iltaisin tiirailin telkkarista Emmerdalea. Nuo jaksot lähetettiin Suomessa vasta tänä keväänä.
Olin onnellinen, mitä sä luulit. Sama pätee myös preesensissä.